Hae sivuilta

Uusimmat kuvat

Tuotteet

MOORE PATRICK: TAPPAJATÄHTILue lisää »

Yhteystiedot

Wanhat Unelmat ky
Aniankeskus
Aniantie 2-4 17200 Vääksy Asikkala

info@wanhatunelmat.fi www.wanhatunelmat.fi

Liike
puh. 041-7192610
Tuulikki Juusela
puh. 050 564 1944

Avoinna SYYSKUU-TOUKOKUU ke-su kello 11-18
KESÄKUU-ELOKUU joka päivä kello 10-18

Linkit

Lahden antiikki- ja keräilymessut

Raksa lehti

Etelä Suomen Sanomat

Keskisuomalainen

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:556461 kpl

Uusimmat kirjoitukset

Wanhat tavarat - Unelmia ja Haaveita

Tiistai 11.7.2017 klo 9:59

Vanhojen tavaroiden liikkeessä unelmista ja haaveista voi tulla totta

Vanhat esineet ovat kauniita ja tuovat mieleen muistoja lapsuudesta, nuoruudesta, vanhoista ajoista. Joku  unelmoi salinpöydästä, sellaisesta kuin mummolassa oli, tai kauniista pöytäliinasta, joka sopisi peritylle pöydälle. Jonkun haave on saada omistaa Tapio Wirkkalan suunnittelema käyttötavara, olkoon se vaikka hopeinen tuhkakuppi tai kaunis kukkamaljakko. Toisen unelma on Sarpanevan aurinkopallo, kolmannen vaikkapa punakeltainen emalikattila mökille.

Wanhan tavaran hankinta on monelle ihmiselle useimmiten osa jotakin unelmaa. Tietenkin niitä hankitaan myös säästösyistä - saahan niitä usein hyvinkin edullisesti verrattuna nykytavaroiden hintoihin. Emalinen, hieman kulunut saippuakuppi sopii mökin laiturille hyvin, samoin emalinen vati uusiokäyttöön vaikkapa koiran ruokakupiksi. Wanhojen tawarain myyntiä voi pitää myös ekotekona. On parempi pistää tavara kiertoon kuin heittää roskiin. On hieno juttu, jos vanha valokuvakehys on lapsenlapsen pöydällä, puuämpäri palvelee lampaan ruokakuppina tai vaikkapa vanha ryijy lepää kaupunkiosakkeen olohuoneen seinällä.

Keräilijät ovat luku sinänsä. Joku on iloinen löytäessään vaikkapa omaan sammakkokokoelmaansa uuden viehättävän sammakon.  Tai elefantin niiden aikaisemman 252 lisäksi. Siksi wanhojen tawaroiden kaupassa pitää yleensä olla niin monenlaista ostettavaa. Liikkeessämme on luonnollisesti paljon 1940-1970-lukujen esineistöä, mutta myös antiikkia, yli 100 vuotta vanhaa tavaraa. Kuten upea korurasia, vanhaa posliinia tai vaikkapa vanha saksalainen viinipikari.

Ihmisillä on monenlaisia unelmia. On tärkeää, että niitä voi ja myös haluaa toteuttaa. Unelma on kuin suudelma: sen saa vain, jos sen eteen jotain tekee. Monet käyvätkin jatkuvasti kirpputorilta toiselle, antiikkiliikkeestä antiikkiliikkeeseen, aikaansa ja varojaan säästämättä.

Wanhoissa Unelmissa, on mahdollisuus paitsi tunnelmointiin myös unelmien toteuttamiseen. Kauniit vanhat tavarat odottavat hakijaansa, ja jokaiselle tarvitaan vain yksi ostaja. Juuselan liikkeen myytävän tavaran kirjo on suuri. Skaala vaihtelee viiden markan vihreästä lasista kahdensadan kahvikuppiin, leluaasista professori Simo Hannulan grafiikkaan ja lottahistoriasta Karin piirroskirjoihin. Hintataso on pääkaupunkiseutuun nähden edullinen.

Avainsanat: kuppi, kirja, lehti, unelma, haave, wanha, antiikki, keräily

Design ja muuta

Maanantai 28.11.2016 klo 15:22 - Tuulikki

Parina viime vuonna on ollut suhteellisen runsaasti uutisia suomalaisten tuotteiden ja palveluiden  design-palkinnoista. Alla muutamia

"Seitsemän Kyoceran A4 väritulostinta ja –monitoimilaitetta on voittanut yhden maailman arvostetuimmista designpalkinnoista: “iF DESIGN AWARD 2016”."

"Valtra T234 on voittanut arvostetun Red Dot -muotoilupalkinnon tuotemuotoiluluokassa (Red Dot Award: Product Design 2016)."

"Espoon modernin taiteen museon Kosketus-näyttelyjulkaisu on voittanut Reddot Award -palkinnon Communication Design -sarjassa Saksassa"

"Lahden muotoiluinstituutin kasvattien suunnittelema tulevaisuuden trukki sijoittui 3. sijalle Toyota-konsernin järjestämässä muotoilukilpailussa. Kansainväliseen muotoilukisaan osallistui 550 työtä ympäri maailmaa".

"Muotoilija Ilkka Suppanen on saanut merkittävän pohjoismaisen muotoilupalkinnon. Torsten ja Wanja Söderbergin nimellä kulkeva tunnustus on arvoltaan reilut 100 000 euroa (2015) "

Täällä kotimaassa Design Forum Finlandin kilpailut ja palkinnot tuovat esille muotoilun kulttuurista ja taloudellista merkitystä. Palkituiksi voivat tulla muotoilua käyttävät yritykset, kokeneet muotoilijat ja nuoret muotoilijalupaukset sekä yhteiskunnallisesti muotoilun hyväksi ansiokasta työtä tekevät tahot

"Design Forum Finlandin jakaman Kaj Franck -muotoilupalkinnon saajaksi vuonna 2016 on valittu professori, teollinen muotoilija Juhani Salovaara. Kaj Franck -palkinto on yksi Suomen merkittävimpiä muotoilupalkintoja ja se jaetaan nyt 25. kerran"

"Vuoden nuoreksi muotoilijaksi valittu Laura Väinölä käyttää materiaalinaan kukkia. Niiden avulla hän koristelee ja stailaa tiloja ja ihmisiäkin"

Fennia Prize on yrityksille suunnattu muotoilukilpailu, jonka tavoitteena on tukea korkeatasoisten tuotteiden ja palveluiden tuottamista ja edistää teollisuuden kilpailukykyä ja kansainvälistymistä.

Ja Helsingille on myönnetty Unescon Creative Cities -verkoston City of Design -tunnustus vuonna 2014.

Avainsanat: design, palkinto, markkinointi, laatu, muotoilu

SUURI KIRJA-ALE, GREAT BOOK SALE!!

Maanantai 22.2.2016 klo 10:30 - Wanhat Unelmat



KAIKKI LIIKKEEN SIVUILLA OLEVAT KIRJAT - 50 %

ALL BOOKS ON OUR WEBSITE - 50 %

ALLE BUCHER AUF DEM WEBSITE - 50 %

ALLA BÖCKER PÅ VÅR WEBSIDA - 50 %

Avainsanat: kirja, book, bok, buch, ale, sale, rabatt

Pilakuvat kertojina

Perjantai 8.1.2016 klo 12:10 - Tuulikki

Wikipedia määrittelee pilapiirroksen huvittavaksi tarkoitetuksi, karrikoiduksi piirrokseksi, joka voi olla visuaalista satiiria, kritiikkiä, huumoria ivaa. Ranskan ja Italian suljetut aristokraattiset hovit olivat oiva kohde karrikoinnille. Englannissa julkaistiin ensimmäinen kirja aiheesta, Mary Darlyn A Book of Caricaturas.

Suomessa pilapiirrosten historia alkaa 1880-luvulla. Pilapiirrokset aiheuttivat Suomen Suurruhtinaskunnassa joitakin rangaistustoimia. Matti Meikäläinen -lehdessä 14. huhtikuuta 1899 julkaistu kuva otsikolla Kyyrölän kummalliset koulurettelöt aiheutti lehden lopettamisen sen jälkeen kun se oli saanut useita varoituksia viranomaisilta

Eric Wasströmiä pidetään eräänä ensimmäisistä suomalaisista ammatillisista pilapiirtäjistä,. Hänet tuomittiin vankilaan piirustuksestaan, joka julkaistiin pilalehti Fyrenissä heinäkuussa 1913. Kuva oli osa piirrossarjaa otsikolla ”Kesähuvia hoveissa”. Syytteen ja tuomion aiheuttanut piirustus liittyi Venäjän hovin oleskeluun Suomenlahden saaristossa ja sen osallistumiseen Paatiossa pidettyihin ulkoilmatansseihin.

Tutkija Marja Ylönen toteaa, että Suomen ja Venäjän/Neuvostoliiton/Venäjän välisiä suhteita käsittelevät piirrokset ovat tyypillisiä suomalaiselle pilakuvastolle, jossa monet muut teemat ovat samoja kuin muissa maissa.

Sarjatulta! Sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat on Ville Hännisen ja Jussi Karjalaisen kirja suomalaisista talvi-ja jatkosodan pilapiirroksista.

Yksi tunnetuimmista suomalaisista pilapiirtäjistä oli Kari Suomalainen. Uran ensimmäinen kuva julkaistiin oman novellin "Tarkastaja Wilson-parka" ohessa Lukemista Kaikille -lehdessä numero 44/1937. Kari toimi Helsingin Sanomien poliittisena pilapiirtäjänä vuosina 1950-91. Jo koululaisena hän piirteli karikatyyrejä ja pilakuvia.  Kari tuli laajasti tunnetuksi poliittisista pilapiirroksistaan, joissa käsiteltiin politiikkaa vastoin ajan yleistä itsesensuuria. Poliittisten pilapiirrosten lisäksi Kari kuvitti Helsingin Sanomiin kirjoittaneen Arijoutsin pakinat vuoteen 1971 saakka. Karin pilapiirroksista ja teksteistä on koottu vuosina 1953–2010 yhteensä 58 kirjaa.

Avainsanat: pilakuva, huumori,

Kirjamessujen kiehtova maailma

Keskiviikko 28.10.2015 klo 10:02

Wanhat Unelmat osallistui ensimmäistä kertaa Helsingin Kirjamessuille. Olemme olleet monena vuonna Sysmän kirjapäivillä ja Dekkaripäivillä Kouvolassa  kesällä.

Suomessa antikvariaattien toiminta oli pitkään pienimuotoista, asiakaskuntaa oli vähän. Kun ns suuret ikäluokat  vanhenivat, he alkoivat ostaa ja keräillä enemmän vanhoja kirjoja ja alalle tuli myös uusia kauppiaita.

Wanhojen Unelmienkin päämyyntiartikkeleja ovat wanhat esineet, taulut ym. Mutta kuolinpesistä tulee nykyään paljon erinomaisia kirjoja, joten olemme laajentuneet myös kirjaantikvaariksi.

Itse olen ollut Bibliofiilisen Seuran jäsen monta vuotta ja kirjastoni on aika suuri.

Messut oli valtava tapahtuma - yli 80.000 kävijää! Päähuomion kiinnittivät uusimmat menestyskirjailijat, mutta myös antikvaaristen kirjojen osastolle riitti kävijöitä.  Toki osastolla oli muitakin kuin vain antikvariaatteja.

Itseäni ihastutti eniten Suomen Antikvariaattiyhdistyksen nostalginen paperinukkenäyttely.  Wanhoihin Unelmiinkin tulee säännöllisin väliajoin wanhoja paperinukkeja. Mieltä ilahdutti, että osastollamme olevat wanhat kiiltokuwat ja kiiltokuva-albumit kauniine värssyineen tekivät hyvin kauppansa. Pääsivät uusinn arvostaviin koteihin.

Kun monen tuhannen kirjan valikoimasta alkaa kirjoja kerätä messuille paikan koko asettaa valtavasti rajoituksia. Muutamia huomioita ensikertalaiselta. Antikvaarisia kirjoja osastoilla ei paljon näkynyt eikä myöskään kyseleviä ostajia. Myimme muutaman 1800-luvun teoksen. Wanhemmat jäivät liikkeeseen palautettavaksi.

Runot olivat erityisen suosittuja, mikä lämmitti mieltä ja oli myös eräänlainen yllätys. Niitä ostivat niin nuoret kuin vanhemmat, naiset ja miehet. Messujen yksi teema oli venäläinen kirjallisuus, joten Tolstoit ja Dostojewskit tekivät kauppansa, myös tuntemattomammat venäläiset kirjailijat.

Messut on messuiltu, vielä ei ole päätetty osallistuuko Wanhat Unelmat ensi vuonnakin.

Avainsanat: kirjamessut, kirja, kiehtova, maailma, kirjallisuus

Suomalaisia sananlaskuja

Perjantai 5.6.2015 klo 20:52 - Tuulikki

Suuri osa vanhoista suomalaisista sananlaskuista on tehty kalevalaiseen runomittaan. Alla joitakin minulle mieleisiä, rakentavia, hauskoja, hassuja, ilosia, surulllisia, tyypillisiä sananlaskuja.

Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää - sitä äitini muistutti päivittäin lapsuudessani

Ahkeruus on onnen äiti, sillä on vara vaivassakin - kuului satakuntalaiseen perinteeseen

Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston - nopeasti pitää toimia, mutta ahne ei saa olla

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo - kun läksyjen teko takkusi, pitää vain yrittää

Ei aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on - pitää edelleen paikkansa!

Ei haukkuva koira pure - kun joku oikein pahasti moitti

Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää - hyvää muistaa tässä wanhojen tavaroiden keskuudessakin

Ei korppi korpin silmää noki - valitettavan monta kertaa huomattu tätä suomalaistakin korruptiota ihmetellessä

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin - pitää vain uskoa vaikeuksien keskellä

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista - kateuden kohteena meistä jokainen lienee joskus ollut

Hiljaa hyvää tulee, ajatellen aivan kaunis - mikä ihmeen kiirus nykyihmisiä vaivaa

Hyvä antaa vähästänsä, paha ei paljostansakaan - pitäisi muistaa aina, vaikkapa pakoliasista keskusteltaessa

Hädässä ystävä tunnetaan - tärkeätä ystävä ei se kuinka monta ns. ystäviä on

Lisää voi jokainen hakea kirjallisuudesta ja omasta muististaan!

Ja lopuksi: Asiakas on aina oikeassa -  ei se aina siltä tunnu!

Avainsanat: sananlasku, suomalainen, kirja, lukeminen

Postimerkkeilläänkö?

Keskiviikko 25.3.2015 klo 9:30 - Tuulikki

Postimerkkien keräily on ylivoimaisesti laajimmalle levinnyt keräilyharrastus.
Postimerkkejä on kerätty jo yli 170 vuoden ajan eli niin kauan kuin merkkejä on ollut ylipäätään olemassa.

Maailman ensimmäinen postimerkki, yhden pennin arvoinen Penny Black ilmestyi Englannissa vuonna 1840. Samalla ilmestyivät ensimmäiset ehiöt (kirjeet joihin maksuarvo oli valmiiksi painettu).

Vanhimmat yhä toimivat postimerkkikerhot ovat ihan alkuvuosilta.  Englannissa yhä toimiva Royal Philatelic Society London perustettiin 1869.

Suomen ensimmäiset postimerkit ilmestyivät vuonna 1856, ensimmäiset ehiöt jo vuonna 1845 - kolmantena maana maailmassa. Suomessa on julkaistu kaikkiaan noin 2.000 postimerkkiä.

Suomessa postimaksuksi kävi aluksi kaksi merkkiä, sininen viiden kopeekan merkki ja punainen kymmenen kopeekan merkki. Viiden kopeekan merkki oli tarkoitettu peruspainoisille kirjeille, joiden kuljetusmatka oli alle 125 virstaa (vähän yli 130 kilometriä) ja kymmenen kopeekan merkki tätä pitemmille matkoille.

Postimerkkien aiheet ovat ilmentäneet kunkin ajan arvostuksia ja tyylivirtauksia. Valtiollinen vaakunaleijona oli yksi aiheista alusta asti, tosin leijonamerkin malli on muuttunut jo moneen kertaan.

Filatelia eli postimerkkeily on postimerkkien, postilähetysten, postileimojen ja muiden postihistoriaan liittyvien kohteiden keräilyä ja tutkimista. Postimerkkien keräilijää kutsutaan filatelistiksi.  Filatelia on johdettu kreikan kielen sanoista philos ’ystävä’ ja ateleia ’maksuvapaus’

Ensimmäinen keräilyyn tarkoitettu postimerkkikansio julkaistiin vuonna 1861 Ranskassa. Ensimmäinen postimerkkiaiheinen lehti alkoi ilmestyä Saksassa vuonna 1863. Ensimmäinen postimerkkiluettelo julkaistiin Belgiassa vuonna 1864 ja Suomessa vuonna 1895.

Filatelian käsitettä käytti ensimmäisenä ranskalainen M. Herpin vuonna 1864. 1880-luvun lopulla tulivat myyntiin ensimmäiset liimakkeet, joilla merkit kiinnitetään kansioihin. Vuonna 1926 perustettiin kansainvälinen filatelistiliitto Féderation Internationale de Philatelie FIP. Suomen Filatelistiliitto perustettiin vuonna 1947

Merkeissä näkyy selvästi kansakunnan historia!

Avainsanat: keräily, postimerkki, filatelia

Kirjan Vuosi 2015

Maanantai 19.1.2015 klo 10:07 - Tuulikki

Tänä vuonna vietetään ensimmäistä kertaa Kirjan vuotta. Nostetaan kirjat esiin ilon ja elämysten lähteenä. Kirja tarjoaa virkistystä, apua, tietoa, neuvoa, ajankulua, seuraa, elämyksiä, tunteita, mielenhuoltoa, vertaistukea, lepoa, rauhaa ja energiaa. Se rakentaa ja ylläpitää suomalaista kulttuuria ja suomen kieltä. Kirjan vuosi kutsuu kaikenikäiset kirjojen äärelle ja näkyy ja kuuluu koko Suomessa.

Vuosi jatkaa suomalaisen kirjallisuuden juhlintaa, joka alkoi Frankfurtissa viime vuonna. Idea Kirjan vuodesta on alun perin kirjailija, professori Laila Hirvisaaren. Wanhoissa Unelmissa lähes koko tuotantonsa saatavana.

Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste

  1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
  2. Kirja, josta on tehty elokuva (kts. Kirjoista elokuviksi -kirjahylly Kirjasammossa)
  3. Vuonna 2015 julkaistu kirja (kts. vuonna 2015 julkaistut kirjat Helmet-haussa)
  4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
  5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
  6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
  7. Novellikokoelma (kts. Ohuet klassikot 3/3: Novelleja ja kertomuksia sekä Novelleja naistenviikolle -kirjahylly Kirjasammossa)
  8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle (kts. Berliini – rakkaani EuroopassaKirjamatka Prahaan sekä Lukumaratonille Intiaan?)
  9. Tietokirja
  10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja (kts. SHK: 10 esikoisromaania, jotka pitää lukea -kirjahylly Kirjasammossa)
  11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
  12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
  13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon (kts. Palkintosarjat-sivu ja Finlandia-palkitut-kirjahylly Kirjasammossa)
  14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
  15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
  16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
  17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
  18. Yli 100 vuotta vanha kirja
  19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä (kts. HLBTI-kirjallisuutta-kirjahylly Kirjasammossa)
  20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
  21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
  22. Muistelmateos tai elämäkerta
  23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä (kts. Ohuiden kirjojen maraton sekä Ohuet klassikot osa 1/3: Kotimaista2/3: Kansainvälistä ja 3/3: Novelleja ja kertomuksia)
  24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
  25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
  26. Kirjatrilogia
  27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja (kts. Nuortenkirja kelpaa aikuisellekin sekä 50 nuortenromaania, 5 eri teemaa -artikkeli Kirjasammossa)
  28. Kirja, jonka nimessä on väri
  29. Kirja, jossa on taikuutta
  30. Sarjakuva-albumi tai -romaani (kts. Sarjakuvamaraton)
  31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
  32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
  33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
  34. Kirja, jonka nimessä on numero
  35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
  36. Runokirja (kts. Tienviittoja 2000-luvun runouteen)
  37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa (kts. Kiellettyjen kirjojen lukumaraton)
  38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
  39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
  40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja (kts. ScifimaratonScifin pimeä puoli sekä Tieteiskirjallisuus-genre Kirjasammossa)
  41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
  42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
  43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
  44. Klassinen rakkausromaani (kts. Intohimoinen Charlotte Brontë)
  45. Kirja, joka pelottaa sinua (kts. Kauhukirjallisuus-genre Kirjasammossa)
  46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit (kts. Saamelaiset sekä Saamelainen kirjallisuus Suomessa -artikkeli Kirjasammossa)
  47. Hauska kirja (kts. Huumori-genre Kirjasammossa)
  48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
  49. Jännityskirja tai dekkari (kts. Murhamaraton sekä Jännityskirjallisuus-genre Kirjasammossa)
  50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Miten sinä vietät Kirjan vuotta?

Avainsanat: kirja, lukeminen, kirjasto, kirjalija

Joulupukki matkaan jo käy

Tiistai 16.12.2014 klo 20:58 - Tuulikki

Joulupukki kuvataan useimmiten kilttinä, punanuttuisena, pyöreävatsaisena vanhana miehenä, jolla on suuri valkoinen parta ja silmälasit. Pukin kotipaikkana pidetään yleensä  Korvatuntturia, pohjoisnapaa tai muuta paikkaa pohjoisessa.

Suomessa alettiin 1910-luvulla saksalaiseen tapaan viettää  jouluaattoa. Vuonna 1927 kaikkien rakastama Markus-setä paljasti Yleisradion lastenohjelmassa, että joulupukki asuu Korvatunturilla. Pukki pukeutui yleensä harmaaseen turkkiin.

Yhdysvaltalainen Haddon Sundblom, jonka isä oli ahvenanmaalaista syntyperää ja äiti Ruotsista, piirsi vuonna 1931 Coca-Colalle joulumainoksen, jossa oli joulupukki. Ensimmäistä kertaa Sundblomin Pukki esiintyi Saturday Evening Postissa vuonna 1931. Sundblom sai tehtäväkseen seuraavienkin vuosien joulumainoksen piirtämisen, ja aina hän teki Pukille punaiset vaatteet. Lyhyessä ajassa tämä hahmo vakiintui. Vasta 1960-luvulla suomalainenkin joulupukki alkoi pukeutua punaisiin vaatteisiin.

Suomalaisessa jouluperinteessä joulutonttu on pienikokoinen partainen mieshahmo. Joulutontut ovat osittain peräisin kansanperinteen tuntemista haltijoista ja muista pikkuolennoista.

Joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt piispa Pyhä Nikolaus, jonka nimestä ( Sanctus Nicolaus) johtuvat hahmon nimet monissa kielissä, esimerkiksi englanninkielinen nimitys Santa Claus ja alankomaalainen Sinterklaas. Pyhä Nikolaus oli tunnettu hyväntekijä, ja hänestä tuli merimiesten, kauppiaiden ja lasten suojeluspyhimys.

Brittiläis–amerikkalainen joulupukkiperinne on vaikuttanut suomalaiseen perinteeseen huomattavasti. Eräs yhdysvaltalaista alkuperää oleva laulu on tehnyt Oetteri Punakuonon tunnetuksi yhtenä joulupukin rekeä vetävistä poroista. Suomalainen joulupukki kulkee reellä maan pintaa pitkin toisin kuin yhdysvaltalainen joulupukki, jonka pororeki osaa lentää. Suomessa joulupukki ei tule sisään savupiipusta vaan ovesta.

Suomen joulupukki saa vuosittain yli puoli miljoonaa kirjettä yli 190 maasta, erityisesti Isosta Britanniasta, Puolesta ja Japanista. Kirje Joulupukille -perinne lienee saanut alkunsa Nikolaoksen taipaleesta joulupukiksi. Nikolaoksen kuolinpäivää 6. joulukuuta on juhlittu vuosisatoja Venetsiassa ja muualla Pohjois-Italiassa. Juhlapäivän aattona 5. joulukuuta lapsilla on tapana kirjoittaa kirje Nikolaokselle ja jättää sitten kirje jonnekin kotonaan. Seuraavana päivänä kirjeen paikalla lasta odottaa yllätys; paikalla on omena, mandariini, karamellejä tai joku muu lahja ja tuhmille lapsille hiilenpaloja. Taustalla on legenda, jonka mukaan pyhimys antaa kolmelle köyhälle lapselle kullekin punaisen omenan, jotka yön aikana muuttuvat kultaisiksi.

Lähde: Wikipedia ja artikkelit joulusta

Avainsanat: joulu, joulupukki, lahja, joulutonttu

Hopea on ikuista

Tiistai 19.8.2014 klo 9:40

Hopea on muinaismetalli, arkeologisten löytöjen perusteella voidaan olettaa hopean löydetyn noin 5 000 vuotta sitten. Ensimmäiset hopeaesineet Suomessa voidaan yhdistää ns. rautakauteen. 

Hopea oli useimmissa maissa 1800-luvulle saakka rahajärjestelmän perustana, kunnes sen syrjäytti kultakanta.

Aikoinaan hopeaesineen arvo oli metalliarvo + käsityöläisen palkka. 1870-luvulle saakka tehtiin suurin osa suomalaisesta hopeasta käsin. Nyt antiikkiarvosta  on tullut merkittävin arvontekijä. Viime vuosina on herännyt kiinnostus vanhaa hopeaa kohtaan. Keräilijät taistelevat kiihkeästi antiikkiliikkeissä ja huutokaupoissa  tarjolla olevista hopeaesineistä, ja hinnat ovat vuosi vuodelta  kohonneet.

Vanha suomalainen hopeasepäntyö oli puhtaasti käsityötä ja "yksinkertaista". Tämä yksinkertaisuus on ollut pohjana myöhemmälle modernin design-hopean muotokielelle tietoisesti tyylipiirteenä. Muotoilijan nimestä on 1950-luvulta lähtien tullut tuotteen takuuleima. Esineen arvo riippuu muotoilijasta. Esine ei välttämättä enää edusta itseään, vaan suunnittelijaansa. Samalla se on menettänyt käyttöesineen merkitystä ja sitä pidetään taide-esineenä.

Hopea on yksi yleisimmistä korumetalleista. Hopeaa käytetään tavallisimmin seoksena, jossa on joko 83 % tai 92,5 % hopeaa, loput kuparia. Seosta, jossa hopeaa on 92,5 %, sanotaan sterling-hopeaksi. Hopeaesineisiin lyötävissä leimoissa hopeapitoisuus ilmaistaan promilleina.

Hopeaesineitä ja -koruja voidaan helposti ja turvallisesti puhdistaa kotioloissa laittamalla hopeaesineet kulhoon, jossa on lämmintä tai kuumaa vettä ja  ruokasoodaa. Hopeaesineet kääritään alumiinifolion sisään. Vältä naarmuttamista hopean puhdistamisessa. On myös erilaisia puhdistusliinoja ja aineita. Arvokkaimmat esineet ja korut on syytä viedä kultasepänliikkeeseen puhdistettavaksi.

Erinomainen artikkeli löytyy http://www.ennenjanyt.net/2006_2/referee/immonen.html

Avainsanat: hopea, koru,

Nuortenkirjat - mennyttä maailmaa(ko?)

Sunnuntai 6.4.2014 klo 19:07 - Tuulikki

Jokaisen tutkimuksen mukaan suomalaisten lukutaito on maailmanlaajuisesti huippuluokkaa. Usein kuitenkin kuulee väitettävän, että nuorten (14-17) lukeminen on vähentynyt jatkuvasti. Lukeminen vaatii aktiivista otetta. Eikö sitää enää riittävästi ole?

Lukemisen tutkijan, tietokirjailija Kalevi Kanteleen mielestä kuvallinen media valloittaa enemmän tunne- kuin tietotasolla. Juuri siksi abstraktien asioiden ymmärtäminen on nuorilla lähes hukassa. Kalevi Kantele on tutkinut peruskoululaisten ja lukiolaisten suhtautumista kirjojen lukemiseen. Maailman parhaasta lukutaidosta ei ole iloa, kun sitä ei käytetä. Kansainvälisen PISA-tutkimuksen mukaan juuri Suomessa tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on kaikista OECD-maista suurin.

Aktiiviseen lukuharrastukseen kuuluvat kirjastokäynnit, lukeminen ja keskustelu. Se on ajankulua, rentoutumista, elämysten hankkimista tai vaikkapa perehtymistä johonkin mielenkiitoiseen harrastukseen. Lukeminen onkin se  pääasia, ei se mitä ja mistä luetaan. Jokainen meistä nauttii lukemisesta, kun saa itse valita luettavat kirjat. Tämän kerron usein liikkeessä esim. isovanhemmille, jotka miettivät kirjan ostoa nuorelle.  Moni alakoulun lukutoukka vieraantuu kirjoista murrosiän myllerryksessä, mutta palaa niiden pariin pahimman finni-iän jälkeen. Tästä olisi vanhempien pidettävä huoli, että löytyisi mukavia kirjoja.

Eräällä kirjamessulla antikvaarin pitäjä kertoi, ettei hänellä  juurikaan ole lasten- ja nuortenkirjoja, kun ei ole kysyntää ja niissä on niin vähäinen kate. Omasta puolestani pidän huolen siitä, että on runsaasti niin lasten kuin nuortenkin kirjallisuutta saatavilla - uutta ja vanhaa. Toisaalta haasteena on myös nuorten osalta se, että lukuharrastus on siirtymässä enenevässä määrin Internettiin, eikä painettua kaunokirjallisuutta enää lueta niin kuin ennen. Eräs nuori asiakkaani totesi: kirja vie tilaa. Kun on pleikkarit, Ipadit ym ym ja pieni oma huone.

Itse opin lukemaan vajaa 6-vuotiaana. Kahlasin kaikki tyttökirjat lävitse, kirjastonhoitaja (opettajani) innosti lukemaan venäläisiä klassikoita (olin alle 10 vuotias), paikkakunnan kirjakauppaan avattiin kirjatili, josta sain ostaa tietyllä summalla aina kirjan. Innostukseni siirtyi poikiini ja pojanpoikaani, vaikka netti näytteleekin suurta osaa kaikkien meidän elämässä. Uskon, että vanhempien esimerkillä on vaikutus! 

Avainsanat: nuortenkirjat, nuoret, kirjat

Retroillaanko?

Sunnuntai 26.1.2014 klo 10:33

Aikakausille tyypilliset erikoispiirteet, aatteet, muodit, trendit ja tyylisuunnat ohjaavat ihmisten ja varsinkin nuorten käyttäytymistä sekä itseilmaisua aina pukeutumisesta sisustamiseen. Tällainen vaikutteiden lainaaminen ajasta, ympäristöstä ja yhteiskunnasta vaikuttaa suoraan myös ihmisten kulutuskäyttäytymiseen.

Sanalla retro tarkoitetaan yleensä 1950-80 lukujen tyyliä. Sanaa on eniten käytetty muodin yhteydessä. Siihen liittyy useimmilla ihmisillä tietynlainen nostalgia eli menneen aikakauden ihannointia, ikävöintiä, kaihoa ja haikeuttakin.

Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa, siksi retrohenki luo mm turvallisuutta. Useimmiten esim. keräilyssä kyse on harrastajan omassa lapsuudessa tai nuoruudessa vallinneiden muotien ja ilmiöiden kertaamisesta. On mukavaa omistaa jokin mummolan vanha tavara, isoäidin vanha plyymi, papalta saatu mopedi jne.

Kaikilla ei ole tilaisuutta saada perintönä retroa, siksi kirpputorit, wanhojen tawaroiden liikkeet ja retromessut ovat niin suosittuja tällä hetkellä. Niilstä viime vuosisadan esineet pelastetaan vinteiltä ja kellareista uuteen kotiin ja käyttöön tuoden iloa uusille, onnellisille omistajille.

Vintage-sanaa (hyvä vuosikerta) käytettiin alun perin ainoastaan viinien yhteydessä (vuosikertaviini).  Tällä hetkellä sana yleiskäytössä tarkoittaa  lähinnä menneiden vuosikymmenten vaatteita ja esineitä. Sana on lainattu englannin kielestä, johon se on tullut vanhasta ranskan kielestä, vendange. Olisikohan sana vintage myös salonkikelpoinen ilmaus kirpputori- ja second hand -nimityksille?

Retroilua laajana käsitteenä voidaan katsoa olevan uuden tekeminen vanhasta, uuden tekeminen vanhaa muistuttavaksi ja vanhan, alkuperäisen yhdistäminen uuteen.

Siispä retroillaan!

Wonderful world of collectors

Keskiviikko 2.10.2013 klo 19:38 - Tuulikki

The scope of collecting is unlimited: "If something exists, somebody somewhere collects them”..

Items which were once everyday objects may now be collectible since almost all those once produced have been destroyed. It is collected or desirable because of its age, rarity, condition, utility, or other unique features.

The items collectors collect may beantique, or simply collectible. Antiques are collectible items at least 100 years old; collectibles are less than antique, and may even be new.

Some novice collectors start purchasing items that appeal to them, and then slowly work at acquiring knowledge about how to build a collection

The motivations for collecting are varied. Possibly the most common type of collector is the hobbyist, who amasses a collection purely for fun with no real expectation of profit. This is especially true of casual collectors and children who collect items on the basis of chance and personal interest. Old Dreams has 3 young coin collectors – 2 girls and 1 boy. They buy various coins from our “50 cent basket” - mainly european coins from 1930-2000.

Coins of interest to collectors often include those that circulated for only a brief time, coins with mint errors and especially beautiful or historically significant pieces. Coin collecting can be differentiated from numismatics in that the latter is the systematic study ofcurrency.

We have in Old Dreams around 10.000 books. They are mainly in finnish and swedish, but you also can find books in french, english, german, latin, spanish – just to mention few languages. Book collecting can be easy and inexpensive.

Book prices generally depend on the demand for a given book, the number of copies available, and their condition. Also of interest are books previously owned by famous persons, or personages of high stature.  A book in good condition should be a rectangular solid when at rest, whether upright or on its back, with the covers at right angles to the spine.

Stamp collecting is the collecting of postage stamps and related objects. It is still one of the world's most popular hobbies. Postage stamps are often collected for their historical value and geographical aspects and also for the many different subjects depicted on them, ranging from ships, horses, and birds to kings, queens and presidents.

Avainsanat: collecting, collectors, coins, books

Sarjakuvat - kunkin ajan peilikuva?

Torstai 14.3.2013 klo 18:51 - Tuulikki

Sarjakuvamuotoinen kerronta on vanhaa perua.  Myös puhekupla tunnettiin jo keskiajalla. Wilhelm Buschin vuonna 1865 julkaisema Max ja Moritz voidaan pitää nykyisten sarjakuvien eräänä esiasteena. Se on edelleenkin suosittu! Suomessa julkaistiin vuonna 1857Rodolphe Töpfferin laatima sarjakuva Koipeliinin linnustus. Vastaavantyyppinen 1900-luvu alussa oli Suomessa valistuskertomus Turmiolan Tommi.

Eurooppalaisen sarjakuvan keskeisen Hergen Tintti alkoi seikkailunsa vuonna 1929. Tintti nousi kansainväliseen menestykseen 1960–70-luvuilla. Tinttiä luetaan innokkaasti edelleen! Tinttiä seurasivat menestyssarjoinaRene Coscinnyn kehittämät Asterix, Lucky Luke ja Ahmed Ahne.

Sarjakuvalehti on peräisin 1930-luvun loppupuolelta. Sarjakuvalehden varhaisia edelläkävijöitä olivat vuonna vuonna 1937 aloittanut Detective Comics ja vuonna 1938 aloittanut Action Comics. Edellinen esitteli Batmanin vuonna 1939, jälkimmäinen Teräsmiehen vuonna 1938.

Mikki Hiiri -sarjakuvastrippejä ilmestyi ensi kerran Aamulehdessä vuonna 1930. Aku ilmestyi omissa sarjakuvaseikkailuissaan Suomeen Seura-lehden sivuilla v. 1937 nimellä Ankka Lampinen. Nykyisen suomenkielisen nimensä Aku sai 1940-luvulla. Vuonna 1951 Sanoma aloitti Aku Ankan julkaisemisen. Siitä tuli poikkeuksellisen suosittu. Se oli ensimmäinen kokonaan nelivärinen sarjakuvalehti, ja sen kohderyhmänä olivat sekä tytöt että pojat. Aku Ankan menestystarinaa on selitetty juuri lehden värikylläisyydellä. 

Liikkeeseemme on 3 kertaa tullut Aku Ankan kaikki numerot. Varsinkin Näytenumero ja Lumikki ovat nousseet "tähtitieteellisiin" hintoihin! Lumikkia myytiin vain irtonumerona ja sitä hävitettiin tuhansia kappaleita.

Asmo Alhon vuosina 1927–75 piirtämä humoristinen ja opettavainen Kieku ja Kaiku on pitkäikäisimpiä suomalaisia sarjakuvia. Klassikoita ovat muun muassa Ola Fogelbergin Pekka Puupää, Tove ja Lars Janssonin Muumi ja vaikkapa Tarmo Koiviston Mämmilä. Fingerpori-sarja hyvin suosittu.

Sivun mittaisia sarjakuvia eli strippisarjakuvia alettiin julkaista sanomalehdissä 1900-luvun alussa. Ne löysivät tiensä nopeasti myös muihin lehtiin. Vuonna 1968 Sanoma-yhtiö alkoi julkaista kokoelmina myös yhtä yhdysvaltalaisen strippisarjakuvan merkittävintä teosta, Charles M. Schultzin Tenavia.

Oma mielistrippini on Viivi Ja Wagner - oi sitä elämän makua!

 

 

 

Avainsanat: sarjakuva, Disney, Aku Ankka, strippi

Kuppeja, kuppeja, kuppeja

Lauantai 19.1.2013 klo 13:30 - Tuulikki Juusela

On sanottu, että kahvi on suomalaisten kansallisjuoma. Ennen kuin saimme kahvin, päivä aloitettiin oluella, ja vieraille voitiin tarjota viinaryyppy.  Läntiseen Suomeen kahvi tuli Ruotsin kautta, jossa se jo 1700-luvun alussa oli säätyläiskotien juoma, ja itäiseen Suomeen kahvi omaksuttiin Pietarista.

Jo 1800-luvun lopulla kahvinjuonti oli levinnyt koko kansan pariin. Raittiusjärjestöt edistivät kahvinjuontia alkoholin sijaan 1800-luvulla. Kahvista myös naiset saivat oman juoman.  

Turku oli tärkeä kaupunki vuonna 1946, jolloin Herakles-laiva toi sinne ensimmäisen sodanjälkeisen erän oikeaa brasilialaista kahvia. Sota-aikana, kun kahvia ei saanut, tehtiin korviketta muun muassa paahdetusta viljasta, sikurista ja voikukan juurista.

Kahvin tulon alkuaikoina oli kahvikupin oltava myös juomansa arvon näköinen, kupit suunniteltiinkin koreiksi. Suomeen tuotiin aluksi keraamisia kuppeja Euroopasta. Rörstrand, ruotsalainen porsliinitehdas perusti Suomeen tytäryhtiön lähinnä silloista Venäjän vientiään varten v.1873. Keraamisen  teollisuuden kehittyessä  Suomessa kahvikupit kopioitiin aluksi eurooppalaisista. Muotoiluun ryhdyttiin kuitenkin kiinnittämään huomiota ja tuontikeramiikan kopioinnista irtauduttiin.

Arabian ensimmäiset kahvikupit ovat malliltaan jugend-tyylisiä ja koristeaiheiltaan itämaisia. Iisalmen kulttuurikeskuksessa on kahvikuppinäyttely. Alla olevasta linkistä avautuvan kokoelman vanhin kahvikuppi on vuodelta 1876 ”Japan”, mitä valmistettiin vuoteen 1899 asti. Läheskään kaikkien kuppien mallin eikä suunnittelijan nimiä ole tiedossa.

Kahvikuppien keräilyä harrastavat niin nuoret kuin vanhat, naiset ja miehet. Kahvikupit sisältävät meille suomalaisille kunnioitettavia kansallisia arvoja ja muistoja elämän eri vaiheilta, joita muistellaan katseltaessa vanhoja kuppeja esim. Antiikki-, taide- ja keräilymessuilla.

kerailijan_aarteet.jpg

Lähteet: Keräilijän aarteet

 

 

Avainsanat: kahvikuppi, kuppi, kahvi, Arabia, posliini

Runo - mielen maailmaa

Torstai 15.11.2012 klo 17:33

Olen lukenut ja lausunut lapsuudesta saakka runoja - sekä itsekseni että julkisestikin. Äitini lausui mielellään runoja, Kaarlo Sarkia oli yksi lempirunoilijoistaan.

Sain Saima Harmajan runot rippilahjakseni - edelleen hyllyssäni.  Silloin tällöin selailen ja samalla muistelen nuoruuttani. Harmaja kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937.

Kahdestakin perikunnasta tuli satoja runokirjoja, Saarikosken runokirjat lähes myyty. Viidan Kukunor odottaa postitustaan. Saarikoski julkaisi runokokoelmia vuodesta 1958 lähtien tasaisesti kuolemaansa saakka. 1960-luvulla hänen kirjoitustyylinsä alkoi muuttua erottautuen yhä enemmän muusta suomalaisesta modernismista. Saarikoski itse kuvaili tyyliään demokraattiseksi tai dialektiseksi.

Huolimatta verrattain suppeasta tuotannostaan, joka käsittää vain neljä runokokoelmaa ja kaksi romaania, Lauri Viita kuuluu sodanjälkeisen suomalaisen kirjallisuuden kärkinimiin. runoteos Kukunor ilmestyi 1949 ja sitä  pitkää, fantasiallista ja vertauskuvallista runoelmaa kritisoitiin liian vaikeaksi. Kukunor on sovitettu kuunnelmaksi, jonka Radioteatteri esitti vuonna 1965. Se on sittemmin ollut Radioteatterin suosituimpia kuunnelmia.

Runous on vanhin kirjallisuuden laji. Se alkoi suullisena sanataiteena, joka siirtyi runonlaulajan muistista toisen muistiin ja saattoi muuttua matkalla hieman. Muistia auttoivat runomitat alku- ja loppusoinnuin sekä rytmisin keinoin. Kukapa ei olisi kuullut Larin Paraskeesta. Kansanrunous käsittääkin kansan muistin varassa suullisena perimätietona säilyneet mielikuvituksen tuotteet, joiden tekijää ei yleensä tunneta.

Kirjoitustaidon kehityttyä runoja alettiin merkitä muistiin, ja kirjoitetusta runoudesta kehittyi uutta taidetta.

Hienoa, että ihmiset edelleenkin harrastavat runoja. Jokaisella on oma mielirunoilijansa, jonka runot koskettavat. Syksyyn runojen lukeminen sopii hyvin - virkistämään ja rauhoittamaan.

Dekkarit - aina ajankohtaisia

Torstai 31.5.2012 klo 21:04 - Tuulikki

Kukapa meistä ei olisi lukenut dekkareita. Noita kihelmöivää jännitystä ykkäpitäviä teoksia. Nuoruuteeni kuuluivat Agatha Christein romaanit, varsinkin neiti Marple. Kotimaisista lähinnä Sariolan teokset olivat mukavaa luettavaa. Marton Taigaakin tuli silloin tällöin luettua. Samoin Outsiderin kertomuksia, joskaan en pitänyt niitä dekkareina.

Edgar Allan Poen klassikon Kultakuoriaisen luin vasta aikuisena, samoin Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes-kirjat. Jälkimmäisistä on tehty monia TV-sarjojakin, parempia ja huonompia. John Deppin tähdittämä elokuva vei mukanaan seikkailuihin.

Tyypillinen lähinnä, brittiläisen kultakauden ”kuka sen teki?” -dekkari koostuu muun muassa seuraavista aineksista:

  • Alussa löydetään ruumis, ilmeisesti rikoksen uhri.
  • Tapahtumapaikka on suljettu (kartano, autio saari), kuten myös henkilöiden piiri, josta murhaaja löytyy.
  • Poliisilaitos on kyvytön ratkaisemaan tapausta, ja murhaa alkaa ratkaista nerokas harrastajasalapoliisi tai yksittäinen poliisietsivä.
  • Kaikilla henkilöillä tuntuu olevan motiivi ja tilaisuus rikokseen tai sitten ei kenelläkään.
  • Salapoliisin tutkimusten edistyessä paljastetaan pikkuhiljaa lisää vihjeitä. Kaikki tarvittavat vihjeet on kerrottu jo hyvissä ajoin ennen kirjan loppua, joten lukijan on periaatteessa mahdollista ratkaista rikos.
  • Murhaaja paljastetaan vasta lopussa, kirjailija pyrkii yllätyksellisyyteen

(lähde: Wikipedia)

1930-luvulla Yhdysvalloissa syntyi ”lämminhenkisen” brittidekkarin vastapainoksi niin sanottu kovaksikeitetty koulukunta. Toisin kuin kultakauden dekkarissa, kovaksikeitetyssä dekkarissa ei ole niinkään oleellista se, miten rikos tehtiin tai kuka sen teki, vaan pikemminkin miksi se tehtiin. Tyypillisenä miljöönä ns. kovaksikeitetyssä  teemassa olivat suurkaupungin kadut.

Suomalaisen rikoskirjallisuuden tunnetuimpiin romaaneihin lukeutuvat Mika Waltarin Palmu-kirjat, joista kaksi ensimmäistä noudattaa juonikuvioltaan lähinnä englantilaisen kultakauden traditiota: murhaaja löytyy tunnetusta piiristä ja paljastetaan vasta lopussa. Mauri Sariolan komisario Susikoskesta kertovat kirjat ovat saaneet itselleen oman yhdistyksenkin.

Tällä hetkellä niin suomalaiset kuin ruotsalaisetkin dekkarit ovat suosittuja myös muualla Euroopassa. Viimeisin lukemani dekkari on Johanna Tuomolan: Minkä taakseen jättää. Siinä rikoksia ratkaisee rikosylikonstaapeli Noora Nurkka.  

Tervetuloa tämänvuotisille Dekkaripäiville Kouvolaan http://www.dekkaripaivat.fi/taxonomy/term/158

Kiintoisaa luettavaa löytyy täältäkin!

http://www.tornio.fi/DekkariNetti

 

 

 

Avainsanat: dekkari, kirjallisuus, jännitys, kauhu

Bibliofiliaa

Tiistai 6.3.2012 klo 11:34 - Tuulikkki

Wikipedia määrittelee Bibliofiilin  (kreikan sanoista biblion, 'kirja' ja philos, 'ystävä') niin, että se tarkoittaa kirjojen ystävää, keräilijää tai tutkijaa. Kirjastoneuvos Ellilä oli Suomessa aikoinaan hyvin tunnettu ja arvostettu bibliofiili.

Me suomalaiset olemme lukijakansaa. Aikoinaan jokaisessa kodissa oli kirjoja ja kirjahylly.
Kirja on ehkä suosituin lahjaesine, ainakin jouluna ja isänpäivänä. Se näkyy myös selvittäessäni perikuntia. Tutustuu myös ihmisten kirja"makuun". Tosin useimmat ovat  hankkineet kirjoja sattumanvaraisesti - siltä ainakin joskus tuntuu. 

Suomessa toimiva Bibliofiilinen Seura on perustettu 1958. Sääntöjensä mukaan se toimii "yhdyssiteenä Suomen bibliofiilien kesken sekä herättää ja pitää vireillä kirjoihin ja muihin tuotteisiin kohdistuvaa mielenkiintoa ja harrastusta maassamme". Bibliophilos-lehdessä onkin tosi mielenkiintoisia ajatuksia herättäviä artikkeleita.

Bibliofiili on kiinnostunut mm. kirjan iästä, harvinaisuudesta, ulkoasusta ja entisistä omistajista. Mauri Sariola oli signeerannut muutaman dekkarinsa - myin ne Mauri Sariola-seuran kirjakokoelmaan edullisesti. Kenties korkeamman hinnan olisi saanut bibliofiililta?

Kirjoissa olevat ex librikset ovat keräilykohteita. Kirjamessuilla ostaja ei niinkään ollut kiinnostunut kirjan sisällöstä vaan nimenomaan vain ex libriksestä. Kirja tuli "kaupan päälle".

bibliophilos.jpg

 

 

 

 

 

 

Suomen kansallisbibliografian Fennica-tietokannasta löytyy tiedot Suomessa ja suomeksi julkaistuista kirjoista.

 

Avainsanat: kirja, keräily, bibliofilia

Nuket suosittu keräilykohde

Keskiviikko 11.1.2012 klo 17:16 - Tuulikki

 

Nuket ovat maailman kolmanneksi suosituin keräilyn kohde postimerkkien ja rahojen jälkeen. Kukin kerää niitä halunsa ja varojensa mukaan.

Sana nukke, docka (ruotsiksi), doll (englanniksi), Docke (saksaksi) tulee alunperin latinankielen sanasta pupa, joka merkitsee pientä lasta. Pupa on saksaksi puppe, ranskaksi poupée ja englanniksi puppet.

Alunperin ihmisen kuva eli nukke oli kulttiesine; maagisia voimia omaava, onnentuoja tai hautaan laitettava hahmo, joka toimi vainajan palvelijana tuonpuoleisessa. Egyptistä on löydetty 2000 vuotta eKr. tehtyjä puunukkeja, jotka ovat litteitä ja yksinkertaisen muotoisia.Niitä lapset käyttivät leikkiessään. Myös Roomasta ja Antiikin Kreikasta on löydetty v. 500 eKr. nukkeja, joiden pää oli tehty savesta ja vartalo kankaasta. Lapset jopa tekivät itse vaatteita nukeilleen.

Ranskassa 1300-luvulla nuket olivat viimeisimmän muodin malleja eli mannekiineja. Nuket lähetettiin Euroopan hoveihin, jotta hovit oppisivat muodin uudet suuntaukset. Nuket oli halpa tehdä ja helppo kuljettaa ympäri maailmaa. Nuket muistuttivatkin ulkonäöltään, vaatetukseltaan ja hiusmalliltaan, aikuisia ihmisiä.

Nykyisin sanasta nukke tulee mieleen lapsinukke. Itse asiassa se on ilmiönä sangen nuori; vasta 1870-luvulla alettiin tehdä lapsinukkeja, jotka väistivät aikuisnuket, pupeet, suureksi osaksi tieltään. Ensimmäiset ranskalaiset lapsinuket, bébét olivat idealisoituja, suurisilmäisiä, suppusuisia ja tietenkin posliini-ihoisia! Posliini oli lasittamatonta biskviitä, joka muistuttaa ihoa. Kuuluisia ranskalaisia nukkevalmistajia olivat mm. Jumeau, Bru ja Steiner.

Saksassa alettiin 1900-luvun alkupuolella tekemään ns. karakteerinukkeja, jotka olivat realistisia, oikeiden lasten näköisiä nukkeja, joilla saattoi olla muitakin ilmeitä kuin hymy. Saksalaisia nukenvalmistajia olivat mm. Simon & Halbig, Heubach ja Kestner.

Suomen Nukketaiteilijat ry:n mukaan Antiikkinukke on vähintään 75 vuotta vanha. Vanha nukke on 25-75- vuotias ja moderni nukke on alle 25- vuotias . Se voi olla taiteilijanukke, taiteilijanuken uusinto tai massatuotantonukke.

1960-luvuilla nukkeharrastus aloitti kasvun, joka jatkuu edelleen. Tekniikka; uunit, posliinimassat ja maalit ovat kehittyneet niin, että posliininukkejakin voi tehdä kohtuullisen vaivattomasti.

Tänään marketissa myytävä nukke saattaa olla huomisen antiikkia!

Lähteet:

Suuri Suomalainen Nukkekirja ISBN 951-9440-52-6
Pipsa Ystäväni / Min Vän Pipsa ISBN 951-9125-70-1

Avainsanat: nukke, keräily

Musiikki ei tunne rajoja

Sunnuntai 4.12.2011 klo 15:48 - Tuulikki

"Musiikki ei tunne rajoja" on aina ollut ns. lentävä lause. Lapsuudessani sisareni innoittamana kuuntelin gramofonilla Glenn Millerin savikiekkoja - valitettavasti ovat hävinneet jonnekin. Liikkeeseemme tulee säännöllisin väliajoin myös niitä myyntiin, samoin vanhoja grammareita.

50-luvun puolivälissä tuli sitten nuorisokulttuuriimme "rokki" ja jiveä tanssittiin innokkaasti. Musiikki on aina myös riemun lähde! Eniten pidin Elvis Presleyn musiikista, sitä kuuntelen - en tosin kaikkia levytyksiä - edelleen mielelläni. Ainakin niitä hempeitä! Liikkeessä on jatkuvasti 50- ja 60-luvun rokki- ja muita singlejä. Silloin tällöin tulee myös niille tarkoitettuja levysoittimia. Onpa kerran ollut ihan oikea jukeboxikin - lähti ilahduttamaan sinkkujen kerääjää.

 LP-levyt (pitkäsoittolevy) olivat yleisin musiikin myyntimuoto vuosikymmenien ajan, kunnes tuo CD vähensi niiden kysyntää. Vinyylin suosio on kasvanut jatkuvasti ja liikkeessä käy pitkienkin matkojen takaa niiden ostajia.  Keräilijät suosivat vinyylejä paremman kansitaiteen ja nostalgisen äänenlaadun takia.

Musiikkiin kuuluu myös sen soittaminen, siksi liikkeessä on runsaasti sekä klassisen musiikin että populaarimusiikin nuotteja. Varsinkin kotimaiset vanhemmat tanssimusiikin nuotit ovat oikeita taideluomuksia kansistaan. Niitä on ostettu jopa kehystettäviksi seinätauluiksi.

Joulukuun tunnelmiin kuuluvat joululaulut. Joululaulun historia juontaa juurensa 1200 -luvulle. Fazerin Joulun toivelaulukirja 80-luvulta menee heti kaupaksi, kun niitä tulee. Samoin nuo Suuret Laulukirjat. Me suomalaiset olemme laulajakansaa - ainakin näin jouluna!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähteenä käytetty mm Pekka Gronow Ilpo Saunio: Äänilevyn historia (saatavissa liikkeestämme)

 

Avainsanat: musiikki, äänilevy, nuotit

Vanhemmat kirjoitukset »