Dekkarit - aina ajankohtaisiaTorstai 31.5.2012 klo 21:04 - Tuulikki Kukapa meistä ei olisi lukenut dekkareita. Noita kihelmöivää jännitystä ykkäpitäviä teoksia. Nuoruuteeni kuuluivat Agatha Christein romaanit, varsinkin neiti Marple. Kotimaisista lähinnä Sariolan teokset olivat mukavaa luettavaa. Marton Taigaakin tuli silloin tällöin luettua. Samoin Outsiderin kertomuksia, joskaan en pitänyt niitä dekkareina. Edgar Allan Poen klassikon Kultakuoriaisen luin vasta aikuisena, samoin Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes-kirjat. Jälkimmäisistä on tehty monia TV-sarjojakin, parempia ja huonompia. John Deppin tähdittämä elokuva vei mukanaan seikkailuihin. Tyypillinen lähinnä, brittiläisen kultakauden ”kuka sen teki?” -dekkari koostuu muun muassa seuraavista aineksista:
(lähde: Wikipedia) 1930-luvulla Yhdysvalloissa syntyi ”lämminhenkisen” brittidekkarin vastapainoksi niin sanottu kovaksikeitetty koulukunta. Toisin kuin kultakauden dekkarissa, kovaksikeitetyssä dekkarissa ei ole niinkään oleellista se, miten rikos tehtiin tai kuka sen teki, vaan pikemminkin miksi se tehtiin. Tyypillisenä miljöönä ns. kovaksikeitetyssä teemassa olivat suurkaupungin kadut. Suomalaisen rikoskirjallisuuden tunnetuimpiin romaaneihin lukeutuvat Mika Waltarin Palmu-kirjat, joista kaksi ensimmäistä noudattaa juonikuvioltaan lähinnä englantilaisen kultakauden traditiota: murhaaja löytyy tunnetusta piiristä ja paljastetaan vasta lopussa. Mauri Sariolan komisario Susikoskesta kertovat kirjat ovat saaneet itselleen oman yhdistyksenkin. Tällä hetkellä niin suomalaiset kuin ruotsalaisetkin dekkarit ovat suosittuja myös muualla Euroopassa. Viimeisin lukemani dekkari on Johanna Tuomolan: Minkä taakseen jättää. Siinä rikoksia ratkaisee rikosylikonstaapeli Noora Nurkka. Tervetuloa tämänvuotisille Dekkaripäiville Kouvolaan http://www.dekkaripaivat.fi/taxonomy/term/158 Kiintoisaa luettavaa löytyy täältäkin! http://www.tornio.fi/DekkariNetti
|
Avainsanat: dekkari, kirjallisuus, jännitys, kauhu |