Kuppeja, kuppeja, kuppeja

Lauantai 19.1.2013 klo 13:30 - Tuulikki Juusela

On sanottu, että kahvi on suomalaisten kansallisjuoma. Ennen kuin saimme kahvin, päivä aloitettiin oluella, ja vieraille voitiin tarjota viinaryyppy.  Läntiseen Suomeen kahvi tuli Ruotsin kautta, jossa se jo 1700-luvun alussa oli säätyläiskotien juoma, ja itäiseen Suomeen kahvi omaksuttiin Pietarista.

Jo 1800-luvun lopulla kahvinjuonti oli levinnyt koko kansan pariin. Raittiusjärjestöt edistivät kahvinjuontia alkoholin sijaan 1800-luvulla. Kahvista myös naiset saivat oman juoman.  

Turku oli tärkeä kaupunki vuonna 1946, jolloin Herakles-laiva toi sinne ensimmäisen sodanjälkeisen erän oikeaa brasilialaista kahvia. Sota-aikana, kun kahvia ei saanut, tehtiin korviketta muun muassa paahdetusta viljasta, sikurista ja voikukan juurista.

Kahvin tulon alkuaikoina oli kahvikupin oltava myös juomansa arvon näköinen, kupit suunniteltiinkin koreiksi. Suomeen tuotiin aluksi keraamisia kuppeja Euroopasta. Rörstrand, ruotsalainen porsliinitehdas perusti Suomeen tytäryhtiön lähinnä silloista Venäjän vientiään varten v.1873. Keraamisen  teollisuuden kehittyessä  Suomessa kahvikupit kopioitiin aluksi eurooppalaisista. Muotoiluun ryhdyttiin kuitenkin kiinnittämään huomiota ja tuontikeramiikan kopioinnista irtauduttiin.

Arabian ensimmäiset kahvikupit ovat malliltaan jugend-tyylisiä ja koristeaiheiltaan itämaisia. Iisalmen kulttuurikeskuksessa on kahvikuppinäyttely. Alla olevasta linkistä avautuvan kokoelman vanhin kahvikuppi on vuodelta 1876 ”Japan”, mitä valmistettiin vuoteen 1899 asti. Läheskään kaikkien kuppien mallin eikä suunnittelijan nimiä ole tiedossa.

Kahvikuppien keräilyä harrastavat niin nuoret kuin vanhat, naiset ja miehet. Kahvikupit sisältävät meille suomalaisille kunnioitettavia kansallisia arvoja ja muistoja elämän eri vaiheilta, joita muistellaan katseltaessa vanhoja kuppeja esim. Antiikki-, taide- ja keräilymessuilla.

Lähteet: Keräilijän aarteet