Hae sivuilta

Uusimmat kuvat

Tuotteet

Hirvonen Kaarle: Kapina KannaksellaNiod, kansikuva, K 2, 1944 1 pLue lisää »

Yhteystiedot

Wanhat Unelmat ky
Aniankeskus
Aniantie 2-4 17200 Vääksy Asikkala

info@wanhatunelmat.fi www.wanhatunelmat.fi

Liike
puh. 041-7192610
Tuulikki Juusela
puh. 050 564 1944

Avoinna SYYSKUU-TOUKOKUU ke-su kello 11-18
KESÄKUU-ELOKUU joka päivä kello 10-18

Linkit

Lahden antiikki- ja keräilymessut

Raksa lehti

Etelä Suomen Sanomat

Keskisuomalainen

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:573233 kpl

Uusimmat kirjoitukset

Wanhat tavarat - Unelmia ja Haaveita

Tiistai 11.7.2017 klo 9:59

Vanhojen tavaroiden liikkeessä unelmista ja haaveista voi tulla totta

Vanhat esineet ovat kauniita ja tuovat mieleen muistoja lapsuudesta, nuoruudesta, vanhoista ajoista. Joku  unelmoi salinpöydästä, sellaisesta kuin mummolassa oli, tai kauniista pöytäliinasta, joka sopisi peritylle pöydälle. Jonkun haave on saada omistaa Tapio Wirkkalan suunnittelema käyttötavara, olkoon se vaikka hopeinen tuhkakuppi tai kaunis kukkamaljakko. Toisen unelma on Sarpanevan aurinkopallo, kolmannen vaikkapa punakeltainen emalikattila mökille.

Wanhan tavaran hankinta on monelle ihmiselle useimmiten osa jotakin unelmaa. Tietenkin niitä hankitaan myös säästösyistä - saahan niitä usein hyvinkin edullisesti verrattuna nykytavaroiden hintoihin. Emalinen, hieman kulunut saippuakuppi sopii mökin laiturille hyvin, samoin emalinen vati uusiokäyttöön vaikkapa koiran ruokakupiksi. Wanhojen tawarain myyntiä voi pitää myös ekotekona. On parempi pistää tavara kiertoon kuin heittää roskiin. On hieno juttu, jos vanha valokuvakehys on lapsenlapsen pöydällä, puuämpäri palvelee lampaan ruokakuppina tai vaikkapa vanha ryijy lepää kaupunkiosakkeen olohuoneen seinällä.

Keräilijät ovat luku sinänsä. Joku on iloinen löytäessään vaikkapa omaan sammakkokokoelmaansa uuden viehättävän sammakon.  Tai elefantin niiden aikaisemman 252 lisäksi. Siksi wanhojen tawaroiden kaupassa pitää yleensä olla niin monenlaista ostettavaa. Liikkeessämme on luonnollisesti paljon 1940-1970-lukujen esineistöä, mutta myös antiikkia, yli 100 vuotta vanhaa tavaraa. Kuten upea korurasia, vanhaa posliinia tai vaikkapa vanha saksalainen viinipikari.

Ihmisillä on monenlaisia unelmia. On tärkeää, että niitä voi ja myös haluaa toteuttaa. Unelma on kuin suudelma: sen saa vain, jos sen eteen jotain tekee. Monet käyvätkin jatkuvasti kirpputorilta toiselle, antiikkiliikkeestä antiikkiliikkeeseen, aikaansa ja varojaan säästämättä.

Wanhoissa Unelmissa, on mahdollisuus paitsi tunnelmointiin myös unelmien toteuttamiseen. Kauniit vanhat tavarat odottavat hakijaansa, ja jokaiselle tarvitaan vain yksi ostaja. Juuselan liikkeen myytävän tavaran kirjo on suuri. Skaala vaihtelee viiden markan vihreästä lasista kahdensadan kahvikuppiin, leluaasista professori Simo Hannulan grafiikkaan ja lottahistoriasta Karin piirroskirjoihin. Hintataso on pääkaupunkiseutuun nähden edullinen.

Avainsanat: kuppi, kirja, lehti, unelma, haave, wanha, antiikki, keräily

Postimerkkeilläänkö?

Keskiviikko 25.3.2015 klo 9:30 - Tuulikki

Postimerkkien keräily on ylivoimaisesti laajimmalle levinnyt keräilyharrastus.
Postimerkkejä on kerätty jo yli 170 vuoden ajan eli niin kauan kuin merkkejä on ollut ylipäätään olemassa.

Maailman ensimmäinen postimerkki, yhden pennin arvoinen Penny Black ilmestyi Englannissa vuonna 1840. Samalla ilmestyivät ensimmäiset ehiöt (kirjeet joihin maksuarvo oli valmiiksi painettu).

Vanhimmat yhä toimivat postimerkkikerhot ovat ihan alkuvuosilta.  Englannissa yhä toimiva Royal Philatelic Society London perustettiin 1869.

Suomen ensimmäiset postimerkit ilmestyivät vuonna 1856, ensimmäiset ehiöt jo vuonna 1845 - kolmantena maana maailmassa. Suomessa on julkaistu kaikkiaan noin 2.000 postimerkkiä.

Suomessa postimaksuksi kävi aluksi kaksi merkkiä, sininen viiden kopeekan merkki ja punainen kymmenen kopeekan merkki. Viiden kopeekan merkki oli tarkoitettu peruspainoisille kirjeille, joiden kuljetusmatka oli alle 125 virstaa (vähän yli 130 kilometriä) ja kymmenen kopeekan merkki tätä pitemmille matkoille.

Postimerkkien aiheet ovat ilmentäneet kunkin ajan arvostuksia ja tyylivirtauksia. Valtiollinen vaakunaleijona oli yksi aiheista alusta asti, tosin leijonamerkin malli on muuttunut jo moneen kertaan.

Filatelia eli postimerkkeily on postimerkkien, postilähetysten, postileimojen ja muiden postihistoriaan liittyvien kohteiden keräilyä ja tutkimista. Postimerkkien keräilijää kutsutaan filatelistiksi.  Filatelia on johdettu kreikan kielen sanoista philos ’ystävä’ ja ateleia ’maksuvapaus’

Ensimmäinen keräilyyn tarkoitettu postimerkkikansio julkaistiin vuonna 1861 Ranskassa. Ensimmäinen postimerkkiaiheinen lehti alkoi ilmestyä Saksassa vuonna 1863. Ensimmäinen postimerkkiluettelo julkaistiin Belgiassa vuonna 1864 ja Suomessa vuonna 1895.

Filatelian käsitettä käytti ensimmäisenä ranskalainen M. Herpin vuonna 1864. 1880-luvun lopulla tulivat myyntiin ensimmäiset liimakkeet, joilla merkit kiinnitetään kansioihin. Vuonna 1926 perustettiin kansainvälinen filatelistiliitto Féderation Internationale de Philatelie FIP. Suomen Filatelistiliitto perustettiin vuonna 1947

Merkeissä näkyy selvästi kansakunnan historia!

Avainsanat: keräily, postimerkki, filatelia

Bibliofiliaa

Tiistai 6.3.2012 klo 11:34 - Tuulikkki

Wikipedia määrittelee Bibliofiilin  (kreikan sanoista biblion, 'kirja' ja philos, 'ystävä') niin, että se tarkoittaa kirjojen ystävää, keräilijää tai tutkijaa. Kirjastoneuvos Ellilä oli Suomessa aikoinaan hyvin tunnettu ja arvostettu bibliofiili.

Me suomalaiset olemme lukijakansaa. Aikoinaan jokaisessa kodissa oli kirjoja ja kirjahylly.
Kirja on ehkä suosituin lahjaesine, ainakin jouluna ja isänpäivänä. Se näkyy myös selvittäessäni perikuntia. Tutustuu myös ihmisten kirja"makuun". Tosin useimmat ovat  hankkineet kirjoja sattumanvaraisesti - siltä ainakin joskus tuntuu. 

Suomessa toimiva Bibliofiilinen Seura on perustettu 1958. Sääntöjensä mukaan se toimii "yhdyssiteenä Suomen bibliofiilien kesken sekä herättää ja pitää vireillä kirjoihin ja muihin tuotteisiin kohdistuvaa mielenkiintoa ja harrastusta maassamme". Bibliophilos-lehdessä onkin tosi mielenkiintoisia ajatuksia herättäviä artikkeleita.

Bibliofiili on kiinnostunut mm. kirjan iästä, harvinaisuudesta, ulkoasusta ja entisistä omistajista. Mauri Sariola oli signeerannut muutaman dekkarinsa - myin ne Mauri Sariola-seuran kirjakokoelmaan edullisesti. Kenties korkeamman hinnan olisi saanut bibliofiililta?

Kirjoissa olevat ex librikset ovat keräilykohteita. Kirjamessuilla ostaja ei niinkään ollut kiinnostunut kirjan sisällöstä vaan nimenomaan vain ex libriksestä. Kirja tuli "kaupan päälle".

bibliophilos.jpg

 

 

 

 

 

 

Suomen kansallisbibliografian Fennica-tietokannasta löytyy tiedot Suomessa ja suomeksi julkaistuista kirjoista.

 

Avainsanat: kirja, keräily, bibliofilia

Nuket suosittu keräilykohde

Keskiviikko 11.1.2012 klo 17:16 - Tuulikki

 

Nuket ovat maailman kolmanneksi suosituin keräilyn kohde postimerkkien ja rahojen jälkeen. Kukin kerää niitä halunsa ja varojensa mukaan.

Sana nukke, docka (ruotsiksi), doll (englanniksi), Docke (saksaksi) tulee alunperin latinankielen sanasta pupa, joka merkitsee pientä lasta. Pupa on saksaksi puppe, ranskaksi poupée ja englanniksi puppet.

Alunperin ihmisen kuva eli nukke oli kulttiesine; maagisia voimia omaava, onnentuoja tai hautaan laitettava hahmo, joka toimi vainajan palvelijana tuonpuoleisessa. Egyptistä on löydetty 2000 vuotta eKr. tehtyjä puunukkeja, jotka ovat litteitä ja yksinkertaisen muotoisia.Niitä lapset käyttivät leikkiessään. Myös Roomasta ja Antiikin Kreikasta on löydetty v. 500 eKr. nukkeja, joiden pää oli tehty savesta ja vartalo kankaasta. Lapset jopa tekivät itse vaatteita nukeilleen.

Ranskassa 1300-luvulla nuket olivat viimeisimmän muodin malleja eli mannekiineja. Nuket lähetettiin Euroopan hoveihin, jotta hovit oppisivat muodin uudet suuntaukset. Nuket oli halpa tehdä ja helppo kuljettaa ympäri maailmaa. Nuket muistuttivatkin ulkonäöltään, vaatetukseltaan ja hiusmalliltaan, aikuisia ihmisiä.

Nykyisin sanasta nukke tulee mieleen lapsinukke. Itse asiassa se on ilmiönä sangen nuori; vasta 1870-luvulla alettiin tehdä lapsinukkeja, jotka väistivät aikuisnuket, pupeet, suureksi osaksi tieltään. Ensimmäiset ranskalaiset lapsinuket, bébét olivat idealisoituja, suurisilmäisiä, suppusuisia ja tietenkin posliini-ihoisia! Posliini oli lasittamatonta biskviitä, joka muistuttaa ihoa. Kuuluisia ranskalaisia nukkevalmistajia olivat mm. Jumeau, Bru ja Steiner.

Saksassa alettiin 1900-luvun alkupuolella tekemään ns. karakteerinukkeja, jotka olivat realistisia, oikeiden lasten näköisiä nukkeja, joilla saattoi olla muitakin ilmeitä kuin hymy. Saksalaisia nukenvalmistajia olivat mm. Simon & Halbig, Heubach ja Kestner.

Suomen Nukketaiteilijat ry:n mukaan Antiikkinukke on vähintään 75 vuotta vanha. Vanha nukke on 25-75- vuotias ja moderni nukke on alle 25- vuotias . Se voi olla taiteilijanukke, taiteilijanuken uusinto tai massatuotantonukke.

1960-luvuilla nukkeharrastus aloitti kasvun, joka jatkuu edelleen. Tekniikka; uunit, posliinimassat ja maalit ovat kehittyneet niin, että posliininukkejakin voi tehdä kohtuullisen vaivattomasti.

Tänään marketissa myytävä nukke saattaa olla huomisen antiikkia!

Lähteet:

Suuri Suomalainen Nukkekirja ISBN 951-9440-52-6
Pipsa Ystäväni / Min Vän Pipsa ISBN 951-9125-70-1

Avainsanat: nukke, keräily

Huonekalu - tärkeätä historiaa

Torstai 20.10.2011 klo 10:14 - Tuulikki

Huonekalujen entisöinti on syksyisin alkava harrastus. Monia kursseja järjestetään ympäri Suomea. Liikkeessä sen huomaa siitä, että huonokuntoisia kysellään tavallista enemmän. Suosituimpia ovat vanhat tuolit ja lipastot - entiseen aikaan piironki nimellä kutsutut.

Piirongit olivat 1800-luvulla koko maassa yleisiä muotihuonekaluja ja ne kuuluivat pitkälle 1900-luvulle joka kodin sisustukseen. Vielä vuosisadan puolivälissä melkein joka kodissa oli ainakin yksi piironki. Itselläni on mummun ja oman äidin peruja. Toinen on Pohjanmaalla tehty liinavaatepiironki ja toinen Askon tehdasvalmisteinen peilipiironki.

Pieniä klaffipiironkeja kysytään enemmän kuin niitä liikkeeseen tulee. Pienistä huonekaluista "pesukommuutit" ovat suosittuja. Tulipa yhdestä perikunnasta niin herrasväen hienompi  kuin emännöitsijän vaatimattomampi versio. Molemmat löysivät uuden kodin nuorten parien luona.

Piironki viesti aikoinaan muiden uutuuksien tavoin omistajansa arvosta, asemasta ja varallisuudesta. Ne asetettiin ensin arvokkaisiin tiloihin kuten saleihin ja kamareihin sekä vähitellen jopa keittiöihin. Taitavimmat osasivat tehdä niitä itse, mutta yleensä niitä teetettiin puuseppämestareilla ja kylänikkareilla tai ostettiin markkinoilta ja huutokaupoista. Niitä saatiin myös lahjoina ja myötäjäisinä.

Euroopan säätyläiset alkoivat käyttää arkkujen lisäksi ja sijaan myös laatikollisia säilytyshuonekaluja jo 1400- ja 1500-luvulla. Saksankielisessä Euroopassa näyttää pelkkiä vetolaatikoita sisältänyt huonekalu olleen valmiiksi kehitetty jo vuoden 1500 tienoilla. Sekä saksalaisilla alueilla että Ranskassa kolmella päällekkäisellä vetolaatikolla varustetut lipastot olivat 1600- ja 1700-luvulla muotihuonekaluja, joista puuseppämestarit tekivät toinen toistaan upeampia versioita. Kun ne lisäsivät asumisen mukavuutta, niille annettiin nimitys Kommode /commode.

Suomenkin säätyläiset alkoivat hankkia uudenlaisia säilytyshuonekaluja ainakin 1600-luvun lopulta lähtien ensin valmiina ulkomailta, erityisesti Hollannista ja Englannista, sekä teettämällä niitä Tukholman tai omien kaupunkien mestareilla. Myös varakkaat porvarit havaitsivat varsinkin kirjoituslipastot ja -pulpetit käytännöllisiksi. 1700-luvun perunkirjoissa chiffoniér- ja bureau-nimiset huonekalut ovat varsin tavallisia, mutta suomalaisten suussa bureau vääntyi piirongiksi.

 Lähde: Sammallahti, Leena; Lehto, Marja-Liisa: Kalusteita kamareihin: Suomalaisten keinutuolien ja piironkien historiaa. SKS, 2010

 

Avainsanat: huonekalu, keräily, tuoli, piironki

Lasiesineet - keräilijöiden suosikkeja

Maanantai 23.5.2011 klo 20:54 - Tuulikki

Lasiesineet ovat erittäin suosittuja keräilykohteita. Yksi suosittu on Aalto maljakko.

Designmuseon toteuttama uusi teemanäyttely Aaltomaljakko 75 vuotta – The Aalto vase 75 years on avoinna Iittalan Lasimuseossa 4.5.2011 alkaen.

Iittalan ylpeys, 75 vuotta täyttävä Aalto-maljakko on suomalaisen lasimuotoilun modernismin lippulaiva. Kansainvälisesti tunnustetuin arkkitehtimme Alvar Aalto (1898–1976) suunnitteli maljakko- ja maljasarjan nimimerkillä ’Eskimoerindes skinnbuxa’ Karhula-Iittalan lasisuunnittelukilpailuun vuonna 1936. Vapaamuotoinen, amebamainen pohjamuoto ja suorahkot seinämät ovat asettaneet haasteensa Iittalan lasinpuhaltajillejo yli 50 vuoden ajan.Aalto-maljakko oli ensimmäisen kerran esillä Karhulan osastolla Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937, ja mukana oli jo tuolloin kymmenkunta eri variaatiota metrin korkuisesta maljakosta matalaan vatiin. Maljakoissa ja vadeissa yhdistyy oivallisella tavalla sekä käyttöesineen että taide-esineen käyttötarkoitus ja olemus.

Oiva Toikan linnut ovat suosittuja. Hänet kiinnitettiin Nuutajärven lasiin vuonna 1963. Siitä lähtien hän on työskennellyt lasin parissa suunnitellen suosituksi tulleita lasisarjoja ja uniikkiteoksia.

Kaj Franck on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia lasimuotoilijoita ja myös ensimmäisiä kierrätyksen puolestapuhujia. Häntä on kutsuttu "suomalaisen muotoilun omaksitunnoksi". Hän karsi muotoillessaan pois kaiken tarpeettoman ja ylimääräisen. Vuonna 2011 tulee kuluneeksi sata vuotta muotoilija, professori Kaj Franckin syntymästä. Juhlavuoden ohjelmaan kuuluu useita näyttelyitä ja muuta ohjelmaa, mm. julkaisuja, luentosarja, juhlaraha ja erikoispostimerkki. Näyttely Suomen lasimuseossa Riihimäellä 18.2. – 28.8.2011

Gunnel Nyman alkoi jo 1930-luvulla suunnitella eri lasitehtaille ja hänestä tuli Suomen maineikkain lasitaiteilija 1940-luvulla. Nyman menestyi Riihimäen lasitehtaan vuonna 1933 järjestämässä kilpailussa ja toimi tehtaan suunnittelijana vuoteen 1947. Hän suunnitteli esineitä myös muille lasitehtaille: Karhulalle 1935-1937, Iittalalle 1946-1947 ja Nuutajärvelle 1946-1948. Gunnel Nymanin lasitaide palkittiin Milanon triennaalissa 1933 ja Pariisin maailmannäyttelyssä 1937 sekä vielä postuumisti Milanon IX triennaalissa 1951, jossa suomalainen muotoilu löi itsensä läpi.

Saara Hopeasta tuli keväällä 1952 Nuutajärven Lasin suunnittelija. Wärtsilä Oy oli ostanut Nuutajärven lasitehtaan vuonna 1950 ja Kaj Franck oli aloittanut sen taiteellisena johtajana seuraavana vuonna. Hän halusi Saaran Nuutajärvelle lasisuunnittelijaksi ja uudistamaan kanssaan lasitehtaan tuotantoa. Kaj Franckin ja Saara Hopean yhteistyö sujui aina hyvin eikä heidän välillään ollut kitkaa tai kilpailua. Työ oli innostavaa ja uusia ideoita synnyttävää. Heillä oli myös samat yhteiskunnalliset ja eettiset periaatteet muotoilutyönsä pohjana: molemmat halusivat tehdä kaikelle kansalle tarkoitettua ”kauniimpaa arkitavaraa”.

Yllä vain muutamia suosittuja lasitaiteilijoita. Heitä on ollut runsaasti ja uusia sukupolvia on kasvamassa.

 

 

Avainsanat: lasiesine, keräily, wanha

Antiikki- ja keräilymessut wanhojen tawaroiden näyttämönä

Torstai 17.2.2011 klo 15:33 - Tuulikki

Suomi on tällä hetkellä täynnä antiikki- ja keräilymessuja. Hyvä niin. Kävijöitä riittää kaikkiin, joskin järjestäjien keskinäinen kilpailu hieman häiritsee. Jos järjestäjät haluaisivat koordinoida keskenään esimerkiksi tapahtuma-ajankohtia ja -paikkoja, jokaiselle tulisi uusiakin kävijöitä. Verkottuminen ja työnjako ovat kaikessa yritystoiminnassa avainsanoja nykyään.

Keräily on mukava harrastus, jossa pyritään saamaan itselleen mahdollisimman monta tai erilaista jonkin kategorian esinettä tai asiaa. Messuilla huomaa kuinka monisäikeistä keräily voi olla. Tietenkin ns. klassiset postimerkki- raha- ja postikorttikeräily ovat edelleen suosiossa. Messuillani olen tavannut mm. säästölippaiden, posliinisten pikkueläinten (sammakko, käärme, pöllö, possu, orava, leijona, karhu jne), sytkäreiden, kellojen, tulitikkuetikettien, kynien, matkamuistolusikoiden jne jne keräilijöitä. En osaa kuvitella, mitä ei kerättäisi.

Pari kertaa olen onnistunut tekemään osakekirjojen keräilijän onnelliseksi. Hän kertoi, että, mitä tunnetumpi antajayritys (tai sen seuraaja) sekä sen tärkeys ja historia ovat tänä päivänä, sitä parempi on yhtiön osakekirjan kysyntä. Mikähän Nokian osakkeen kohtalo tulee olemaan keräilymielessä? Varustamot, rautatie, pankit, ja erikoiset toimialat ovat keräilijöiden keskuudessa kaikkialla suosittuja kohteita ja alat saavat siksi hintalisän. Samoin oma kotiseutu sekä Suomessa tällä hetkellä erityisesti luovutettu Karjala. Osakekirjojen keräily tunnetaan nimellä  skripofilia - sanan alkuperää en tunne. Tässäkin iässä tapaa vielä aivan tuntemattomia sanoja!

Wanhat Unelmat osallistuu alla olevien järjestäjien messuille. Lisäksi on pienempiä tapahtumia eri puolilla Etelä-Suomea. Osallistumme myös joillekin kirjamessuille.

http://www.kerailykuume.fi/

http://www.laatumessut.com

http://www.antemar-trading.fi/

http://www.rannikonmessut.com/

Avainsanat: antiikkimessut, keräilymessut, wanhat tawarat

Rauhaisaa Uutta Vuotta!

Sunnuntai 26.12.2010 klo 10:57 - Tuulikki

 

Vuoden alkaminen keskeltä talvea ei ole Suomessa niin vanha perinne kuin luullaan. Vielä keskiajalla vuodenkierto miellettiin loppuvaksi satokauden päättymiseen ja syysteurastuksiin, tavallisesti loka-marraskuun vaihteeseen. Suomessa alettiin siirtyä juliaaniseen kalenteriin 1300-luvulla, mutta virallisesti vuoden alku siirrettiin tammikuun alkuun vasta 1500-luvulla.

Satovuoden ennustaminen oli tärkeää, mutta keskeisimmässä roolissa olivat kuitenkin nykyihmistäkin koskettavat rakkaus ja kuolema. Uudenvuodenyönä nuoret neidot kastelivat nenäliinansa tinojen jäähdytysvedessä ja laittoivat sen tyynynsä alle. Tulevan sulhon piti ilmestyä uniin.

Tinaa valettiin juhlaväen lisäksi talon tontuille tai haltijoille. Ennustukset olivat lähes samat kuin nykyisin: röpelöt toivat rahaa, kruunukuviot mainetta, haaraumat vieraita. Tinan valaminen oli säätyläisten 1700-luvulla Ruotsista ja Keski-Euroopasta omaksuma tapa, joka levisi vähitellen talonpoikaisväestön pirtteihinkin.

Uudenvuodenjuhlintaan on kuulunut perinteisesti runsas syöminen. Pitopöydän antimien uskottiin vastaavan runsaudellaan niitä antimia, joita myöhemmin nautittaisiin sadonkorjuun aikoihin.

Uusi vuosi on ollut perinteisesti uusien lupauksien aikaa. Valitettavasti vain hetken ajan vuosi tuntuu puhtaalta ja turmeltumattomalta, kaikille muutoksille avoimelta - sitten arki ottaa ylivallan.

Jospa tämän Uuden Vuoden hyvät lupaukset toteutuisivat itse kunkin kohdalla!

 

 

 

Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto

 

Avainsanat: keräily, perinteet, kirjat, Arabia, Iittala

Korujen ihana maailma

Keskiviikko 24.11.2010 klo 10:35 - Tuulikki

Koru määritellään virallisesti: ihmisen vartalolla tai vaatetuksessa oleva somisteena käytettävä esine.

Korun merkitys on moninainen, asemaan tai uskontoon liittyvä, tai vain kantajalleen tai antajalleen iloa tuottava. Eri kulttuureissa on käytetty amuletteja torjumaan pahoja henkiä ja antamaan suojaa kantajalleen. Arvokkailla koruilla näytettiin ja näytetään edelleenkin vaurautta, kiintymystä, sitoutumista.

Kulta ja hopea ovat vuosisatoja olleet arvostettuja korumateriaaleja. Niiden rinnalle on tullut myös platina. Vanhimpia metalleja ovat olleet kupari, pronssi, ja tina sekä niiden seokset. Koruihin on liitetty helmiä, jalokiviä, lasia ja muita materiaaleja.

Kun teettää korun, käyttää sitä pitkään, pitää siitä hyvän huolen ja toivon mukaan siirtää sen vielä perintönä lapsille ja lapsenlapsille siirtää samalla kulttuuria.

Isoisien sukupolvi oli tottunut käyttämään niin sanottuja miesten koruja, solmioneuloja, perheen kantasormuksia, kelloja ja kalvosinnappeja. Monella saattaakin olla isoisältä peritty kello.

Markkinoille tulvivat ”kultaiset” halpatuotantosormukset tehdään teollisesti ohuesta, ontosta materiaalista. Tällainen sormus saattaa painaa alle gramman ja kestää käyttöä vain muutaman vuoden.

Nykyisin kerätään eri aikakauisien pukukoruja. Liikkessämme on erityisesti 1920- ja 50-luvun pukukoruja. Pukukorut ovat aina seuranneet läheisesti muutakin muotia ja muotivirtauksia. Korumuotoilussa näkyy hyvin kulloisenkin ajankohdan designtrendit ja muotokieli, estetiikka ja aatteet. Koru ei ole aito kulta-, hopea- tai muu arvokoru, vaan se onkin oikeastaan vastakohta näille kalliille koruille. Yleensä pukukoruissa käytetään tekojalokiviä, hiottua lasia ja lasihelmiä. Korujen materiaaleina on saatettu käyttää esim. bakeliittia tai emaliakin.

 

Avainsanat: korut, pukukoru, keräily, kulta, hopea

Ensipäivänkuori kertoo historiaa

Sunnuntai 14.11.2010 klo 13:36 - Tuulikki

Wanhoihin Unelmiin tuli 2 perikunnasta runsaasti vanhempia ensipäivänkuoria.

Virallinen ensipäivänkuori tarkoittaa postin valmistamaa ensipäivänkuorta. Nykyisin niissä on aina erikseen ensipäivää varten valmistettu kuori ja ensipäivän erikoisleima. Myös itse valmistetut ensipäivänkuoret voidaan rinnastaa näihin. On ”makuasia”, minkälaisia FDC-kuoria pitää parhaimpina. Toiset haluavat kerätä ensipäivänkuorensa "aidosti kulkeneina" ja itse valmistettuina, toiset taas arvostavat postin virallisia kuoria enemmän.

Ensipäivän kuorien hinnat vaihtelevat suuresti riippuen niiden ilmestymisajankohdasta sekä merkkimallista. Ennen 1940-lukua ilmestyneet FDC-kuoret ovat hyvin haluttuja. Kalleimpia ovat malli 1930 merkkien FDC-kuoret. Kuorien ja merkkien kysyntä suhteessa tarjontaan säätelee hintoja. 80- ja 90-luvun FDC-kuoria on markkinoilla runsaasti ja suurimmalla osalla keräilijöistä nämä jo ovat. Tämä osaltaan laskee kuorien kysyntää sekä hintaa. 90-luvun FDC-kuorien hinnat vaihtelevat, myyntihinta on tällä alhainen. Rikastumaan ei pääse moniin vuosiin, jos ollenkaan. Nyt 2000-luvulla merkkien ja kuorien kerääminen on hiukan hiipunut, joten näistä voi tulevaisuudessa jotain saadakin.

Keräilijät ovat usein hamstereita eli kaikkea keräilyyn liittyvää materiaalia varastoidaan yli oman tarpeen. 70-80-luvut ovat olleet kaikenlaisen keräilyn kulta-aikaa.

Mutta, keräilyhän on omaksi iloksi tarkoitettua harrastusta, ei rahan vuoksi.

Postilähetys kannattaa säilyttää kuivassa ja tasalämpöisessä tilassa. Kosteusvaihtelut ja lämpötilavaihtelut voivat vaurioittaa sitä. Sitä ei kannata säilyttää muovisessa säilössä. Osassa muovikelmuja on erilaisia kemiallisia aineita, jotka saattavat pidempiaikaisessa käytössä vaurioittaa paperia. Kannattaa myös pitää huolta, ettei kirjekuori pääse taittumaan, rypistymään tai likaantumaan.

Avainsanat: ensipäivänkuori, keräily, filatelia

Kirja elää!

Perjantai 24.9.2010 klo 12:16 - Tuulikki

Internet on tulevaisuuden tärkein markkinointi- ja myyntikanava kirjoillekin. Myymme läpi vuoden erittäin hyvin internetin välityksellä, useimmat tilaajat ovat pääkaupunkiseudulta. Myös haja-asutusalueilta löytyy paljon kirjojen ystäviä. Kaukaisimmat asiakkaat tulevat Singaporesta, Japanista ja Kanadasta. Keräilyn perustelu on usein hyvinkin erikoinen.

Internet-asiakkaat tulevat kaukaakin liikkeeseen ”hypistelemään” kirjoja. Mielestäni antikvariaatin ei tarvitse olla paikkakunnan pääkadun varrella, jossa kalleimmat tilat. Kirjan ystävä kyllä tulee sivukadullekin.

Käymme myös kirjamessuilla. Sekin kauppiaan elinehto. Vanhan kirjan talvessa keskustelimme kirjan kohtalosta. Minua hämmästytti monen kauppiaan pessimistisyys kirjan ja oman yritystoimintansa suhteen. Eräs kauppias totesi, ettei enää myy lastenkirjoja ollenkaan, kun se ei kannata. Meiltä lastenkirjoja ostetaan erittäin paljon. Isovanhemmat lapsenlapsille ja lapset itse. Nuorin kirjoja systemaattisesti ostava asiakkaani on 8 vuotias! Äiti ja isä ovat iloisia ”maksumiehiä”. Jos ei lapsille ja nuorille tarjota kirjoja, miksi sitten syyttää heitä, kun eivät lue.

Parikymppinen opiskelijapoika kerää aapisia, innostus ja maksukyky ovat lisääntyneet vuosien mittaan. Nuorempaa keräilijäpolvea on palveltava entistä paremmin. Myyntivalikoiman pitää olla mahdollisimman laaja ja hinnan kohdallaan.

Minua ilahduttaa, että myynnin yhteydessä siirtyy myyjällekin pala ihmisten elämää ja samalla historiaa

Avainsanat: kirja, keräily, wanhat tawarat

Mummun kiiltokuvat

Tiistai 7.9.2010 klo 12:31 - Tuulikki

Moni tuntee sanonnan kaunis kuin kiiltokuva.

Englannissa yleistyivät 1800-luvun alussa muistoalbumit, jotka olivat koko perheen yhteisiä leikekirjoja. Niiden kaunistukseksi ilmestyivät 1860-luvulla kiiltokuvat. Korea kiiltokuva-albumi oli salongin pöydän koristuksena postikorttikansion tavoin. Muistokirjat kiiltokuvineen olivat 1800-luvulla porvarisluokan aikuisten harrastus.

Ajan myötä kiiltokuvien hinta laski ja ne tulivat tavallisten ihmisten saataville. Vähitellen kiiltokuvat siirtyivät osaksi lasten maailmaa. Vielä 1950-luvun puolivälissä melkein jokaisella koulutytöllä oli oma muistokirjansa jota täytettiin kiiltokuvilla ja ystävien muistovärssyillä.

Kiiltokuvien laatu oli parhaimmillaan 1800-luvun lopulla. Kuvat painettiin paksulle paperille, jopa seitsemällä värillä. Korkopainanta oli ensiluokkalaista, reliefimäistä. Kuvien painamisessa saatettiin käyttää silkkiä ja samettia. Myös lehtikultaa käytettiin. Lisäksi kuvat stanssattiin pikkutarkasti.

Erotuksena muista painokuvista kiiltokuvat painettiin kohopainantamenetelmällä ja niiden pinta käsiteltiin – nimensä mukaisesti – kiiltäväksi. Viimeisen silauksen pintaan antoi gletiini- ja kumikerros.

Ensimmäiset kiiltokuvat olivat aiheiltaan uskonnollisia: enkeleitä ja pasuunoita, krusifikseja kelloja. Tunnetuin kiiltokuva-aihe lienee enkeli, jonka esikuvana on Rafaelin (1483–1520) maalaus Sikstuksen madonna (noin 1516). Jo 1800-luvulla kiiltokuvien aiheiksi pääsivät myös historialliset tai ajankohtaiset tapahtumat.

Vanhoista kiiltokuvista otetaan uusintapainoksia yhä uudelleen. Kiiltokuvien aihevalikoima on laajentunut; esimerkiksi Walt Disneyn hahmoista on tullut kiiltokuvia.

Lähde: Pohjois-Pohjanmaan museo.

HUOM: Liikkeessä runsasti kiiltokuvia, aina 1800 luvulta nykypäivään.

 

Avainsanat: kiiltokuva, keräily, muistovihko

Unelmia, wanhoja ja uusia

Lauantai 28.8.2010 klo 20:03 - Tuulikki

Wanhan tavaran hankinta on monelle ihmiselle useimmiten osa jotakin unelmaa. Tietenkin niitä hankitaan myös säästösyistä - saahan niitä usein hyvinkin edullisesti verrattuna nykytavaroiden hintoihin.

Emalinen, hieman kulunut saippuakuppi sopii mökin laiturille hyvin, samoin emalinen vati uusiokäyttöön vaikkapa koiran ruokakupiksi. Wanhojen tawarain myyntiä voi pitää myös ekotekona. On parempi pistää tavara kiertoon kuin heittää roskiin. On hieno juttu, jos vanha valokuvakehys on lapsenlapsen pöydällä, puuämpäri palvelee lampaan ruokakuppina tai vaikkapa vanha ryijy lepää kaupunkiosakkeen olohuoneen seinällä.

 Keräilijät ovat luku sinänsä. Joku on iloinen löytäessään vaikkapa omaan sammakkokokoelmaansa uuden viehättävän sammakon. Tai elefantin niiden aikaisemman 252 lisäksi. Siksi wanhojen tawaroiden kaupassa pitää yleensä olla niin monenlaista ostettavaa. Liikkeessämme on luonnollisesti paljon 1940-1970-lukujen esineistöä, mutta myös antiikkia, yli 100 vuotta vanhaa tavaraa. Kuten upea korurasia, vanhaa Arabian posliinia tai vaikkapa vanha saksalainen viinipikari. Puhumattakaan tuoleista, rukista, höylistä ja muista tarpeellisista työvälineistä.

Ihmisillä on monenlaisia unelmia. On tärkeää, että niitä voi ja myös haluaa toteuttaa. Unelma on kuin suudelma: sen saa vain, jos sen eteen jotain tekee. Monet käyvätkin jatkuvasti kirpputorilta toiselle, antiikkiliikkeestä antiikkiliikkeeseen, aikaansa ja varojaan säästämättä. 

Wanhoissa Unelmissa, on mahdollisuus paitsi tunnelmointiin myös unelmien toteuttamiseen. Kauniit vanhat tavarat odottavat hakijaansa, ja jokaiselle tarvitaan vain yksi ostaja. Liikkeen tavaran kirjo on suuri. Skaala vaihtelee euron  vihreästä lasista sadan euron kahvikuppiin, leluaasista professori Simo Hannulan grafiikkaan ja lottahistoriasta Karin piirroskirjoihin. Hintatasoa jotkut pitävät edullisena toiset kalliina. 

Vanhoja tavaroita on usein myynnissä vain yksi lajiaan. Ajattelen itse niin, että jos joku löytö ehtii mennä sivu suun, ei se ollut minulle tarkoitettukaan. Itse olen kerännyt systemaattisesti yli 40 vuotta esimerkiksi kirjoja. Kirjoja on vaikea vastustaa. Upeata, että vanhemmat ja isovanhemmat ostavat runsaasti myös lapsilleen kirjoja. Yritämme pitää mahdollisimman kattavaa kirjavalikoimaa.

Nuoret ihmiset ostavat Arabian perusposliineja, kuten teemaa ja kiltaa. Vanhaa osataan selvästi arvostaa yhä enemmän. Yksi ansio siitä on varmastikin television antiikki- ja muilla keräilyohjelmilla.

 

Avainsanat: keräily, antiikki, unelma

Antiikkia vai wanhoja tawaroita?

Sunnuntai 22.8.2010 klo 20:35 - Tuulikki

Antiikin määritelmä muuttuu ajan kuluessa. Nykyään koetaan, että yli sata vuotta vanha esine on jo antiikkia. Antiikkiesineen pitäisi olla myös kulttuurihistoriallisesti arvokas ja harvinainen. Esimerkiksi monien keräämät vanhat Arabian astiat eivät aina ole antiikkia, ne ovat vanhoja esineitä. Myöskään niin suositut Askon 40-luvun kirjahyllyt ja tuolit eivät ole antiikkia. Jonain päivänä ne ovat ja silloin niiden arvon kannalta on tärkeää, että ne ovat hyväkuntoisia .

Antiikkiesineet ovat pääasiallisesti ajalta, jolloin käsityöläiset tekivät ne alusta loppuun, eikä teollisella valmistuksella ollut vielä määräävää asemaa. Teollisuuden elpyessä 1950-luvulla kaatopaikoille joutui vanhoja arvohuonekaluja, koska ne koettiin rumiksi ja aikansa eläneiksi. 1950-luvulla moni asetti tehdastekoisen massatuotteen käsityönä valmistetun, perityn antiikkiesineen edelle. 1970-luvulle tultaessa vanhoja esineitä alettiin taas arvostaa.

Vanhat esineet ovat kansakunnan muisti. Ne ovat olleet mukana maailman melskeissä; säästyneet sodista, tulipaloista ja tuhoamiselta. Antiikkiesineiden arvo pysyy, sillä niiden lukumäärä ei kasva. Antiikilla sisustaminen on myös sisustusmaailman pysyviä trendejä, ei pelkästään nykyajan trendi. Yleensä vanhoilla, käytetyillä esineillä sisustaminen toki on trendi tällä hetkellä.

Antiikki- ja keräilymarkkinoilla liikkuvista esineistä valtaosa on 1900-luvun vanhoja tavaroita ja suomalaista designiä. Ostotilanteessa vastuu on valitettavan usein ostajalla. Esineen kunto kannattaa huolellisesti tarkastaa. Lasi- ja posliiniesineissä ei saisi olla säröjä. Huonekaluissa ajan patina on luonnollista, mutta joskus huonekalut on pilattu väärällä kunnostuksella.


Pyrin omassa liikkeessäni Wanhoissa Unelmissa välttämään antiikki-sanaa, samoin messuilla. Sana on osittain kokenut inflaation väärässä yhteydessä käytettynä. Toivonkin, että me kauppiaat käyttäisimme antiikki sanaa sen arvokkaassa merkityksessä. Ei keräily-sana mikään huono vaihtoehto ole! Toki minulla on yli 100 vuotta vanhoja esineitä, silloin ylpeänä käytän niistä sanaa antiikkiesine.

Keräilijälle vinkkinä voisin todeta, että kannattaa kerätä esineistöä, joka ei ole sillä hetkellä muodissa. Sitä saa halvalla, mutta vuosien kuluttua tilanne saattaa olla toinen.

 

 

 

Avainsanat: antiikki, keräily, wanhat esineet, nostalgia

Postikortti kertoo paljon

Keskiviikko 18.8.2010 klo 9:02 - Tuulikki

 

Olen ilokseni huomannut, että Asikkalassa ja lähipitäjissä on paljon keräilijöitä, jotka käyvät säännöllisesti katsomassa uusia keräilykortteja, postimerkkejä, rahoja ja nyt viimeksi tulleita mitaleita. Euron tulo osaltaan lisäsi kiinnostusta suomalaisiin käyttö- ja juhlarahoihin keräilykohteena.

 

Postikortteja löytyy tuhansia jaoteltuna teemoittain ja taiteilijoittain. Olen itse postikorttiseura Apollon jäsen ja jäsenluettelossamme olevilta keräilijöiltä löytyy n. 600 erilaista keräilykohdetta. Postikortit ovat jälleen muodissa – aitoa vintagea! Monet jo kauan postikortteja keränneet rajaavat keräilyalueensa vanhoihin, postitse kulkeneisiin kortteihin pitäen rajana 1920-lukua. Taiteilijoista Martta Wendelin, Rudolf Koivu, Eeli Jaatinenja Jenny Nyström ovat ikisuosittuja.

 

Uusia kortteja on helpompi kerätä ja ne ovatkin saaneet suuren keräilyjoukon. Espoosta tuli uudempien korttien keräilijä. Iloseen löysi meiltä 100 korttia, matka siis kannatti. Eräs asiakas rakensi muistojen laivamatkan Lahdesta Jyväskylään 100 vuotta vanhoista korteista. Hän on 15 vuoden aikana kerännyt eri teemoja, mm. paikkakuntakortteja kotiseutuunsa Kuhmoinen, Padasjoki, Sysmä liittyen sekä tietenkin Päijänne-kortteja. Hänellä on keräilykohteena myös sauna-aihe, josta ollut aikaisemmin näyttely Kuhmoisissa. Wanhoista Unelmista hän on löytänyt satoja kiinnostavia lisäyksiä kuhunkin teemaan.

 

Asikkalassa joka kesä lomaileva englantilainen löysi jälleen kokoelmiina lisää Euroopan vanhoista kaupunkeista kertovia kortteja. Nuorin korttiharrastajani on hyvin aktiivinen 8 vuotias! Vanhemmat tukevat korttiharrastuksessa ja hänen asiantuntemuksensa on jo aika suuri.

Kortit tulevat Wanhoihin Unelmiin perikunnista tai keräilijöiltä, jotka luopuvat aarteistaan. Iso kokoelma tuli Mäntsälästä, toinen Fiskarsista, kolmas Torniosta. Upea kokoelma tuli myös Asikkalaan Tallinnasta muuttaneelta rouvalta. Kortit kertovat mm. 3 sukupolven lomailusta Euroopan kylpyläkaupungeissa, Berliinin Olympialaisista jne. Myös wanhoja paikkakuntakortteja Suomesta löytyi kokoelmasta.

Avainsanat: postikortti, keräily, postileimat, postimerkit

Unelmat ja haaveet voi toteuttaa vanhojen tavaroiden liikkeessä

Tiistai 10.8.2010 klo 21:23 - Tuulikki

Ihmisillä on vahva halu palata muistojen aarreaittaan. Vanhojen, kauniiden ja ajan patinoimien tavaroiden keräily herättää muistoja kultaisesta lapsuudesta ja värikkäästä nuoruudesta. Keräilyharrastus kuljettaa esineiden välityksellä viestiä ihmissukupolvien ikuisesta kiertokulusta. Joku unelmoi mummolan salinpöydästä tai kauniista pöytäliinasta perintöpöydälle. Toinen haaveilee Tapio Wirkkalan muotoilemasta käyttötavarasta, hopeisesta tuhkakupista tai kauniista maljakosta. Kolmas haluaa Timo Sarpanevan aurinkopallon, neljäs etsii vaikkapa punakeltaista emalikattilaa mökille. Kaikkea tätä on kesän aikana löytynyt liikkeestämme.

Työelämässä mukana olevalle vapaa-aika merkitsee mahdollisuutta lepoon, rentoutumiseen, kunnon kohentamiseen ja hengen sekä ruumiin virkistykseen. Se mahdollistaa kohtaamisia ja kanssakäymistä, tuo myös vauhtia, jännitystä ja elämyksiä niitä kaipaaville.

Kesän viettoon kuuluu toisaalta rauhoittuminen toisaalta erilaiset kesätapahtumat ja suven juhlat. Sain eräästä perikunnasta lehtileikekokoelman 50-luvun alusta. Sieltä poimin mm. että Vääksyn kanavalla kruunattiin juhannusaattoiltana Etelä-Hämeen neito ja kruunauksen suoritti silloinen Suomen Neito Teija Sopanen. Tanssittukin oli vallan kolmella lavalla, joista yksi kellui veden päällä. Samana kesänä oli ollut piispantarkastus kirkolla sekä urheilukentän vihkiäiset. Paljon on ollut erilaisia tapahtumia tänäkin kesänä. Jokaiselle jotakin, toivottavasti.

Helteitä ovat lähes kaikki tänä kesänä valitelleet. Niitä on kuitenkinj mukava muistella iltojen pimetessä marraskuun loskakelillä, vaikka joskus kesän mittaan tuli tunne - kyllä tämä nyt jo saisi riittää.

Avainsanat: unelma, keräily, nostalgia

Mielenkiintoinen numismatiikka

Torstai 5.8.2010 klo 21:58 - Tuulikki

 

Numismatiikka liittyy läheisesti historiaan, maantieteeseen, talouteen, metallurgiaan ja teolliseen tuotantoon, joissa se toimii usein aputieteenä. Esimerkiksi monet antiikin ja keskiajan ajankohdat ovat tarkentuneet rahojen tutkimustuloksien avulla.

Julius Cesarin tiedetään kirjoittaneen yhden ensimmäisistä numismatiikkaa käsittelevistä teoksista. Renesanssin aikana syntyi uudelleen kiinnostus antiikin rahoja kohtaan, ja muun muassa ruhtinaat alkoivat perustaa rahakokoelmia, joiden pohjalta kehittyi nykyaikainen numismatiikka. Nykyisin numismatiikalla on tärkeä osa vanhojen ja harvinaisten rahojen sekä mitalien kaupassa ja arvonmäärityksessä.

Itse olen Päijät-Hämeen Numismaatikkojen passiivinen jäsen.

Latinan moneta, joka on alun perin Juno-jumalattaren lisänimi, on antanut rahan nimen moniin kieliin, esimerkkinä englannin money. Rooman tasavallan ensimmäinen rahapaja sijaitsi Juno Monetan temppelissä. Ensimmäiset metallirahat lyötiin Lyydiassa noin 650 eaa. Hopearahan lyönti Roomassa alkoi 268 eaa. Kiinalaiset ottivat käyttöön setelirahan 800-luvulla.Setelit otettiin Euroopassa käyttöön 1600-luvulla, kun kolikkorahan käyttö osoittautui epäkäytännölliseksi: se painoi ja vei tilaa.

Liikkeessä suhteellisen hyvä valikoima niin seteleitä kuin metallirahojakin

 

Avainsanat: rahat, keräily, mitalit

Tervetuloa seuraamaan blogiani

Maanantai 2.8.2010 klo 10:55 - Tuulikki Juusela

Olen pitkään miettinyt blogia wanhojen tawaroiden ympärille.

Elokuu on sadonkorjuuaikaa. Elokuun kuuluisat kuutamot odottavat - jonkin verran vielä jäljellä 50-luvun paperilyhtyjä, Fiskarsin punapäisiä rapuveitsiä ja tietenkin wanhoja myrskylyhtyjä, äänilevyjä vaikkapa Jukeboxiin tai wanhaan grammariin.

Asikkala on täyttynyt kesävieraista. Muutamia mainintoja omista asiakkaistani: saksalainen antiikkikauppias osti sota-ajan tavaroita. Ihaili Suomen siisteyttä ja maisemia. Vannoi tulevansa uudelleen rauhalliseen Suomeen. Vanhan kahviprännärin vei kotiinsa brasilialainen. Ihmetteli Suomen hellettä, oli kuvitellut paljon viileämmät ilmat. Moskovasta Suomeen lomaa viettämään tulleet tuttavani kävivät jo kuudetta kertaa, vaikka ovat aina eri puolilla Suomea, haluavat poiketa paluumatkalla.  Taas lähti hopeaa ja tauluja mukaan.

Monista kesävieraista on tullut niin minulle kuin varmasti muillekin liikkeille kanta-asiakkaita, joistakin ihan tuttavia, ystäviä. Vaihdamme kuulumisia ja mielipiteitä mitä erilaisimmista asioista - ihan riidaksi ei sentään ole vilkaskaan mielipiteiden vaihto puhjennut! Joku sanoikin, että "tuntee tulevansa kotiin". No, toisilla on kantakauppa, toisilla kantakapakka. Pidän tärkeänä sitä, että liike olisi myös eräänlainen kiireetön keidas, jossa voi muistella ja levähtää. Tottakai uteliaita pikapyrähtäjiäkin riittää, kaikkia ei vanhat tavarat kiinnosta.

Avainsanat: wanhat tawarat, lasi, posliini, keräily