Hae sivuilta

Uusimmat kuvat

Tuotteet

VESTERINEN HILLEVI: EMMA IRENEN TYTTÄRETNID 1984 K 3 SID, OMISTUSKIRJLue lisää »

Yhteystiedot

Wanhat Unelmat ky
Aniankeskus
Aniantie 2-4 17200 Vääksy Asikkala

info@wanhatunelmat.fi www.wanhatunelmat.fi

Liike
puh. 041-7192610
Tuulikki Juusela
puh. 050 564 1944

Avoinna SYYSKUU-TOUKOKUU ke-su kello 11-18
KESÄKUU-ELOKUU joka päivä kello 10-18

Linkit

Lahden antiikki- ja keräilymessut

Raksa lehti

Etelä Suomen Sanomat

Keskisuomalainen

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:573233 kpl

Uusimmat kirjoitukset

Wanhat tavarat - Unelmia ja Haaveita

Tiistai 11.7.2017 klo 9:59

Vanhojen tavaroiden liikkeessä unelmista ja haaveista voi tulla totta

Vanhat esineet ovat kauniita ja tuovat mieleen muistoja lapsuudesta, nuoruudesta, vanhoista ajoista. Joku  unelmoi salinpöydästä, sellaisesta kuin mummolassa oli, tai kauniista pöytäliinasta, joka sopisi peritylle pöydälle. Jonkun haave on saada omistaa Tapio Wirkkalan suunnittelema käyttötavara, olkoon se vaikka hopeinen tuhkakuppi tai kaunis kukkamaljakko. Toisen unelma on Sarpanevan aurinkopallo, kolmannen vaikkapa punakeltainen emalikattila mökille.

Wanhan tavaran hankinta on monelle ihmiselle useimmiten osa jotakin unelmaa. Tietenkin niitä hankitaan myös säästösyistä - saahan niitä usein hyvinkin edullisesti verrattuna nykytavaroiden hintoihin. Emalinen, hieman kulunut saippuakuppi sopii mökin laiturille hyvin, samoin emalinen vati uusiokäyttöön vaikkapa koiran ruokakupiksi. Wanhojen tawarain myyntiä voi pitää myös ekotekona. On parempi pistää tavara kiertoon kuin heittää roskiin. On hieno juttu, jos vanha valokuvakehys on lapsenlapsen pöydällä, puuämpäri palvelee lampaan ruokakuppina tai vaikkapa vanha ryijy lepää kaupunkiosakkeen olohuoneen seinällä.

Keräilijät ovat luku sinänsä. Joku on iloinen löytäessään vaikkapa omaan sammakkokokoelmaansa uuden viehättävän sammakon.  Tai elefantin niiden aikaisemman 252 lisäksi. Siksi wanhojen tawaroiden kaupassa pitää yleensä olla niin monenlaista ostettavaa. Liikkeessämme on luonnollisesti paljon 1940-1970-lukujen esineistöä, mutta myös antiikkia, yli 100 vuotta vanhaa tavaraa. Kuten upea korurasia, vanhaa posliinia tai vaikkapa vanha saksalainen viinipikari.

Ihmisillä on monenlaisia unelmia. On tärkeää, että niitä voi ja myös haluaa toteuttaa. Unelma on kuin suudelma: sen saa vain, jos sen eteen jotain tekee. Monet käyvätkin jatkuvasti kirpputorilta toiselle, antiikkiliikkeestä antiikkiliikkeeseen, aikaansa ja varojaan säästämättä.

Wanhoissa Unelmissa, on mahdollisuus paitsi tunnelmointiin myös unelmien toteuttamiseen. Kauniit vanhat tavarat odottavat hakijaansa, ja jokaiselle tarvitaan vain yksi ostaja. Juuselan liikkeen myytävän tavaran kirjo on suuri. Skaala vaihtelee viiden markan vihreästä lasista kahdensadan kahvikuppiin, leluaasista professori Simo Hannulan grafiikkaan ja lottahistoriasta Karin piirroskirjoihin. Hintataso on pääkaupunkiseutuun nähden edullinen.

Avainsanat: kuppi, kirja, lehti, unelma, haave, wanha, antiikki, keräily

SUURI KIRJA-ALE, GREAT BOOK SALE!!

Maanantai 22.2.2016 klo 10:30 - Wanhat Unelmat



KAIKKI LIIKKEEN SIVUILLA OLEVAT KIRJAT - 50 %

ALL BOOKS ON OUR WEBSITE - 50 %

ALLE BUCHER AUF DEM WEBSITE - 50 %

ALLA BÖCKER PÅ VÅR WEBSIDA - 50 %

Avainsanat: kirja, book, bok, buch, ale, sale, rabatt

Kirjamessujen kiehtova maailma

Keskiviikko 28.10.2015 klo 10:02

Wanhat Unelmat osallistui ensimmäistä kertaa Helsingin Kirjamessuille. Olemme olleet monena vuonna Sysmän kirjapäivillä ja Dekkaripäivillä Kouvolassa  kesällä.

Suomessa antikvariaattien toiminta oli pitkään pienimuotoista, asiakaskuntaa oli vähän. Kun ns suuret ikäluokat  vanhenivat, he alkoivat ostaa ja keräillä enemmän vanhoja kirjoja ja alalle tuli myös uusia kauppiaita.

Wanhojen Unelmienkin päämyyntiartikkeleja ovat wanhat esineet, taulut ym. Mutta kuolinpesistä tulee nykyään paljon erinomaisia kirjoja, joten olemme laajentuneet myös kirjaantikvaariksi.

Itse olen ollut Bibliofiilisen Seuran jäsen monta vuotta ja kirjastoni on aika suuri.

Messut oli valtava tapahtuma - yli 80.000 kävijää! Päähuomion kiinnittivät uusimmat menestyskirjailijat, mutta myös antikvaaristen kirjojen osastolle riitti kävijöitä.  Toki osastolla oli muitakin kuin vain antikvariaatteja.

Itseäni ihastutti eniten Suomen Antikvariaattiyhdistyksen nostalginen paperinukkenäyttely.  Wanhoihin Unelmiinkin tulee säännöllisin väliajoin wanhoja paperinukkeja. Mieltä ilahdutti, että osastollamme olevat wanhat kiiltokuwat ja kiiltokuva-albumit kauniine värssyineen tekivät hyvin kauppansa. Pääsivät uusinn arvostaviin koteihin.

Kun monen tuhannen kirjan valikoimasta alkaa kirjoja kerätä messuille paikan koko asettaa valtavasti rajoituksia. Muutamia huomioita ensikertalaiselta. Antikvaarisia kirjoja osastoilla ei paljon näkynyt eikä myöskään kyseleviä ostajia. Myimme muutaman 1800-luvun teoksen. Wanhemmat jäivät liikkeeseen palautettavaksi.

Runot olivat erityisen suosittuja, mikä lämmitti mieltä ja oli myös eräänlainen yllätys. Niitä ostivat niin nuoret kuin vanhemmat, naiset ja miehet. Messujen yksi teema oli venäläinen kirjallisuus, joten Tolstoit ja Dostojewskit tekivät kauppansa, myös tuntemattomammat venäläiset kirjailijat.

Messut on messuiltu, vielä ei ole päätetty osallistuuko Wanhat Unelmat ensi vuonnakin.

Avainsanat: kirjamessut, kirja, kiehtova, maailma, kirjallisuus

Suomalaisia sananlaskuja

Perjantai 5.6.2015 klo 20:52 - Tuulikki

Suuri osa vanhoista suomalaisista sananlaskuista on tehty kalevalaiseen runomittaan. Alla joitakin minulle mieleisiä, rakentavia, hauskoja, hassuja, ilosia, surulllisia, tyypillisiä sananlaskuja.

Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää - sitä äitini muistutti päivittäin lapsuudessani

Ahkeruus on onnen äiti, sillä on vara vaivassakin - kuului satakuntalaiseen perinteeseen

Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston - nopeasti pitää toimia, mutta ahne ei saa olla

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo - kun läksyjen teko takkusi, pitää vain yrittää

Ei aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on - pitää edelleen paikkansa!

Ei haukkuva koira pure - kun joku oikein pahasti moitti

Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää - hyvää muistaa tässä wanhojen tavaroiden keskuudessakin

Ei korppi korpin silmää noki - valitettavan monta kertaa huomattu tätä suomalaistakin korruptiota ihmetellessä

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin - pitää vain uskoa vaikeuksien keskellä

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista - kateuden kohteena meistä jokainen lienee joskus ollut

Hiljaa hyvää tulee, ajatellen aivan kaunis - mikä ihmeen kiirus nykyihmisiä vaivaa

Hyvä antaa vähästänsä, paha ei paljostansakaan - pitäisi muistaa aina, vaikkapa pakoliasista keskusteltaessa

Hädässä ystävä tunnetaan - tärkeätä ystävä ei se kuinka monta ns. ystäviä on

Lisää voi jokainen hakea kirjallisuudesta ja omasta muististaan!

Ja lopuksi: Asiakas on aina oikeassa -  ei se aina siltä tunnu!

Avainsanat: sananlasku, suomalainen, kirja, lukeminen

Kirjan Vuosi 2015

Maanantai 19.1.2015 klo 10:07 - Tuulikki

Tänä vuonna vietetään ensimmäistä kertaa Kirjan vuotta. Nostetaan kirjat esiin ilon ja elämysten lähteenä. Kirja tarjoaa virkistystä, apua, tietoa, neuvoa, ajankulua, seuraa, elämyksiä, tunteita, mielenhuoltoa, vertaistukea, lepoa, rauhaa ja energiaa. Se rakentaa ja ylläpitää suomalaista kulttuuria ja suomen kieltä. Kirjan vuosi kutsuu kaikenikäiset kirjojen äärelle ja näkyy ja kuuluu koko Suomessa.

Vuosi jatkaa suomalaisen kirjallisuuden juhlintaa, joka alkoi Frankfurtissa viime vuonna. Idea Kirjan vuodesta on alun perin kirjailija, professori Laila Hirvisaaren. Wanhoissa Unelmissa lähes koko tuotantonsa saatavana.

Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste

  1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
  2. Kirja, josta on tehty elokuva (kts. Kirjoista elokuviksi -kirjahylly Kirjasammossa)
  3. Vuonna 2015 julkaistu kirja (kts. vuonna 2015 julkaistut kirjat Helmet-haussa)
  4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
  5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
  6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
  7. Novellikokoelma (kts. Ohuet klassikot 3/3: Novelleja ja kertomuksia sekä Novelleja naistenviikolle -kirjahylly Kirjasammossa)
  8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle (kts. Berliini – rakkaani EuroopassaKirjamatka Prahaan sekä Lukumaratonille Intiaan?)
  9. Tietokirja
  10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja (kts. SHK: 10 esikoisromaania, jotka pitää lukea -kirjahylly Kirjasammossa)
  11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
  12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
  13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon (kts. Palkintosarjat-sivu ja Finlandia-palkitut-kirjahylly Kirjasammossa)
  14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
  15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
  16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
  17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
  18. Yli 100 vuotta vanha kirja
  19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä (kts. HLBTI-kirjallisuutta-kirjahylly Kirjasammossa)
  20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
  21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
  22. Muistelmateos tai elämäkerta
  23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä (kts. Ohuiden kirjojen maraton sekä Ohuet klassikot osa 1/3: Kotimaista2/3: Kansainvälistä ja 3/3: Novelleja ja kertomuksia)
  24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
  25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
  26. Kirjatrilogia
  27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja (kts. Nuortenkirja kelpaa aikuisellekin sekä 50 nuortenromaania, 5 eri teemaa -artikkeli Kirjasammossa)
  28. Kirja, jonka nimessä on väri
  29. Kirja, jossa on taikuutta
  30. Sarjakuva-albumi tai -romaani (kts. Sarjakuvamaraton)
  31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
  32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
  33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
  34. Kirja, jonka nimessä on numero
  35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
  36. Runokirja (kts. Tienviittoja 2000-luvun runouteen)
  37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa (kts. Kiellettyjen kirjojen lukumaraton)
  38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
  39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
  40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja (kts. ScifimaratonScifin pimeä puoli sekä Tieteiskirjallisuus-genre Kirjasammossa)
  41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
  42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
  43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
  44. Klassinen rakkausromaani (kts. Intohimoinen Charlotte Brontë)
  45. Kirja, joka pelottaa sinua (kts. Kauhukirjallisuus-genre Kirjasammossa)
  46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit (kts. Saamelaiset sekä Saamelainen kirjallisuus Suomessa -artikkeli Kirjasammossa)
  47. Hauska kirja (kts. Huumori-genre Kirjasammossa)
  48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
  49. Jännityskirja tai dekkari (kts. Murhamaraton sekä Jännityskirjallisuus-genre Kirjasammossa)
  50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Miten sinä vietät Kirjan vuotta?

Avainsanat: kirja, lukeminen, kirjasto, kirjalija

Nuortenkirjat - mennyttä maailmaa(ko?)

Sunnuntai 6.4.2014 klo 19:07 - Tuulikki

Jokaisen tutkimuksen mukaan suomalaisten lukutaito on maailmanlaajuisesti huippuluokkaa. Usein kuitenkin kuulee väitettävän, että nuorten (14-17) lukeminen on vähentynyt jatkuvasti. Lukeminen vaatii aktiivista otetta. Eikö sitää enää riittävästi ole?

Lukemisen tutkijan, tietokirjailija Kalevi Kanteleen mielestä kuvallinen media valloittaa enemmän tunne- kuin tietotasolla. Juuri siksi abstraktien asioiden ymmärtäminen on nuorilla lähes hukassa. Kalevi Kantele on tutkinut peruskoululaisten ja lukiolaisten suhtautumista kirjojen lukemiseen. Maailman parhaasta lukutaidosta ei ole iloa, kun sitä ei käytetä. Kansainvälisen PISA-tutkimuksen mukaan juuri Suomessa tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on kaikista OECD-maista suurin.

Aktiiviseen lukuharrastukseen kuuluvat kirjastokäynnit, lukeminen ja keskustelu. Se on ajankulua, rentoutumista, elämysten hankkimista tai vaikkapa perehtymistä johonkin mielenkiitoiseen harrastukseen. Lukeminen onkin se  pääasia, ei se mitä ja mistä luetaan. Jokainen meistä nauttii lukemisesta, kun saa itse valita luettavat kirjat. Tämän kerron usein liikkeessä esim. isovanhemmille, jotka miettivät kirjan ostoa nuorelle.  Moni alakoulun lukutoukka vieraantuu kirjoista murrosiän myllerryksessä, mutta palaa niiden pariin pahimman finni-iän jälkeen. Tästä olisi vanhempien pidettävä huoli, että löytyisi mukavia kirjoja.

Eräällä kirjamessulla antikvaarin pitäjä kertoi, ettei hänellä  juurikaan ole lasten- ja nuortenkirjoja, kun ei ole kysyntää ja niissä on niin vähäinen kate. Omasta puolestani pidän huolen siitä, että on runsaasti niin lasten kuin nuortenkin kirjallisuutta saatavilla - uutta ja vanhaa. Toisaalta haasteena on myös nuorten osalta se, että lukuharrastus on siirtymässä enenevässä määrin Internettiin, eikä painettua kaunokirjallisuutta enää lueta niin kuin ennen. Eräs nuori asiakkaani totesi: kirja vie tilaa. Kun on pleikkarit, Ipadit ym ym ja pieni oma huone.

Itse opin lukemaan vajaa 6-vuotiaana. Kahlasin kaikki tyttökirjat lävitse, kirjastonhoitaja (opettajani) innosti lukemaan venäläisiä klassikoita (olin alle 10 vuotias), paikkakunnan kirjakauppaan avattiin kirjatili, josta sain ostaa tietyllä summalla aina kirjan. Innostukseni siirtyi poikiini ja pojanpoikaani, vaikka netti näytteleekin suurta osaa kaikkien meidän elämässä. Uskon, että vanhempien esimerkillä on vaikutus! 

Avainsanat: nuortenkirjat, nuoret, kirjat

Dekkarit - aina ajankohtaisia

Torstai 31.5.2012 klo 21:04 - Tuulikki

Kukapa meistä ei olisi lukenut dekkareita. Noita kihelmöivää jännitystä ykkäpitäviä teoksia. Nuoruuteeni kuuluivat Agatha Christein romaanit, varsinkin neiti Marple. Kotimaisista lähinnä Sariolan teokset olivat mukavaa luettavaa. Marton Taigaakin tuli silloin tällöin luettua. Samoin Outsiderin kertomuksia, joskaan en pitänyt niitä dekkareina.

Edgar Allan Poen klassikon Kultakuoriaisen luin vasta aikuisena, samoin Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes-kirjat. Jälkimmäisistä on tehty monia TV-sarjojakin, parempia ja huonompia. John Deppin tähdittämä elokuva vei mukanaan seikkailuihin.

Tyypillinen lähinnä, brittiläisen kultakauden ”kuka sen teki?” -dekkari koostuu muun muassa seuraavista aineksista:

  • Alussa löydetään ruumis, ilmeisesti rikoksen uhri.
  • Tapahtumapaikka on suljettu (kartano, autio saari), kuten myös henkilöiden piiri, josta murhaaja löytyy.
  • Poliisilaitos on kyvytön ratkaisemaan tapausta, ja murhaa alkaa ratkaista nerokas harrastajasalapoliisi tai yksittäinen poliisietsivä.
  • Kaikilla henkilöillä tuntuu olevan motiivi ja tilaisuus rikokseen tai sitten ei kenelläkään.
  • Salapoliisin tutkimusten edistyessä paljastetaan pikkuhiljaa lisää vihjeitä. Kaikki tarvittavat vihjeet on kerrottu jo hyvissä ajoin ennen kirjan loppua, joten lukijan on periaatteessa mahdollista ratkaista rikos.
  • Murhaaja paljastetaan vasta lopussa, kirjailija pyrkii yllätyksellisyyteen

(lähde: Wikipedia)

1930-luvulla Yhdysvalloissa syntyi ”lämminhenkisen” brittidekkarin vastapainoksi niin sanottu kovaksikeitetty koulukunta. Toisin kuin kultakauden dekkarissa, kovaksikeitetyssä dekkarissa ei ole niinkään oleellista se, miten rikos tehtiin tai kuka sen teki, vaan pikemminkin miksi se tehtiin. Tyypillisenä miljöönä ns. kovaksikeitetyssä  teemassa olivat suurkaupungin kadut.

Suomalaisen rikoskirjallisuuden tunnetuimpiin romaaneihin lukeutuvat Mika Waltarin Palmu-kirjat, joista kaksi ensimmäistä noudattaa juonikuvioltaan lähinnä englantilaisen kultakauden traditiota: murhaaja löytyy tunnetusta piiristä ja paljastetaan vasta lopussa. Mauri Sariolan komisario Susikoskesta kertovat kirjat ovat saaneet itselleen oman yhdistyksenkin.

Tällä hetkellä niin suomalaiset kuin ruotsalaisetkin dekkarit ovat suosittuja myös muualla Euroopassa. Viimeisin lukemani dekkari on Johanna Tuomolan: Minkä taakseen jättää. Siinä rikoksia ratkaisee rikosylikonstaapeli Noora Nurkka.  

Tervetuloa tämänvuotisille Dekkaripäiville Kouvolaan http://www.dekkaripaivat.fi/taxonomy/term/158

Kiintoisaa luettavaa löytyy täältäkin!

http://www.tornio.fi/DekkariNetti

 

 

 

Avainsanat: dekkari, kirjallisuus, jännitys, kauhu

Bibliofiliaa

Tiistai 6.3.2012 klo 11:34 - Tuulikkki

Wikipedia määrittelee Bibliofiilin  (kreikan sanoista biblion, 'kirja' ja philos, 'ystävä') niin, että se tarkoittaa kirjojen ystävää, keräilijää tai tutkijaa. Kirjastoneuvos Ellilä oli Suomessa aikoinaan hyvin tunnettu ja arvostettu bibliofiili.

Me suomalaiset olemme lukijakansaa. Aikoinaan jokaisessa kodissa oli kirjoja ja kirjahylly.
Kirja on ehkä suosituin lahjaesine, ainakin jouluna ja isänpäivänä. Se näkyy myös selvittäessäni perikuntia. Tutustuu myös ihmisten kirja"makuun". Tosin useimmat ovat  hankkineet kirjoja sattumanvaraisesti - siltä ainakin joskus tuntuu. 

Suomessa toimiva Bibliofiilinen Seura on perustettu 1958. Sääntöjensä mukaan se toimii "yhdyssiteenä Suomen bibliofiilien kesken sekä herättää ja pitää vireillä kirjoihin ja muihin tuotteisiin kohdistuvaa mielenkiintoa ja harrastusta maassamme". Bibliophilos-lehdessä onkin tosi mielenkiintoisia ajatuksia herättäviä artikkeleita.

Bibliofiili on kiinnostunut mm. kirjan iästä, harvinaisuudesta, ulkoasusta ja entisistä omistajista. Mauri Sariola oli signeerannut muutaman dekkarinsa - myin ne Mauri Sariola-seuran kirjakokoelmaan edullisesti. Kenties korkeamman hinnan olisi saanut bibliofiililta?

Kirjoissa olevat ex librikset ovat keräilykohteita. Kirjamessuilla ostaja ei niinkään ollut kiinnostunut kirjan sisällöstä vaan nimenomaan vain ex libriksestä. Kirja tuli "kaupan päälle".

bibliophilos.jpg

 

 

 

 

 

 

Suomen kansallisbibliografian Fennica-tietokannasta löytyy tiedot Suomessa ja suomeksi julkaistuista kirjoista.

 

Avainsanat: kirja, keräily, bibliofilia

Rauhaisaa Uutta Vuotta!

Sunnuntai 26.12.2010 klo 10:57 - Tuulikki

 

Vuoden alkaminen keskeltä talvea ei ole Suomessa niin vanha perinne kuin luullaan. Vielä keskiajalla vuodenkierto miellettiin loppuvaksi satokauden päättymiseen ja syysteurastuksiin, tavallisesti loka-marraskuun vaihteeseen. Suomessa alettiin siirtyä juliaaniseen kalenteriin 1300-luvulla, mutta virallisesti vuoden alku siirrettiin tammikuun alkuun vasta 1500-luvulla.

Satovuoden ennustaminen oli tärkeää, mutta keskeisimmässä roolissa olivat kuitenkin nykyihmistäkin koskettavat rakkaus ja kuolema. Uudenvuodenyönä nuoret neidot kastelivat nenäliinansa tinojen jäähdytysvedessä ja laittoivat sen tyynynsä alle. Tulevan sulhon piti ilmestyä uniin.

Tinaa valettiin juhlaväen lisäksi talon tontuille tai haltijoille. Ennustukset olivat lähes samat kuin nykyisin: röpelöt toivat rahaa, kruunukuviot mainetta, haaraumat vieraita. Tinan valaminen oli säätyläisten 1700-luvulla Ruotsista ja Keski-Euroopasta omaksuma tapa, joka levisi vähitellen talonpoikaisväestön pirtteihinkin.

Uudenvuodenjuhlintaan on kuulunut perinteisesti runsas syöminen. Pitopöydän antimien uskottiin vastaavan runsaudellaan niitä antimia, joita myöhemmin nautittaisiin sadonkorjuun aikoihin.

Uusi vuosi on ollut perinteisesti uusien lupauksien aikaa. Valitettavasti vain hetken ajan vuosi tuntuu puhtaalta ja turmeltumattomalta, kaikille muutoksille avoimelta - sitten arki ottaa ylivallan.

Jospa tämän Uuden Vuoden hyvät lupaukset toteutuisivat itse kunkin kohdalla!

 

 

 

Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto

 

Avainsanat: keräily, perinteet, kirjat, Arabia, Iittala

Musiikki elää

Sunnuntai 3.10.2010 klo 17:26 - Tuulikki

 

Musiikki yhdistää ihmisiä ja luo elinikäisiä ystävyyssuhteita, sen tietävät paitsi musiikin ammattilaiset, myös harrastajat. Musiikki ja laulu kuuluvat erottamattomasti moneen elämäntilanteeseen. Lauluilla juhlitaan yhteisön merkkitapahtumia, luodaan yhteishenkeä työhön, tuuditetaan lapsi uneen, iloitaan, surraan ja ratkotaan ristiriitoja.

Kotiseuturakkaus on myös rakkautta kotiseudun musiikkielämään, rakkautta omaan kuoroon ja yhteisiin musiikin hetkiin.

Antiikin filosofien mukaan musiikki syntyi luonnon äänien jäljittelynä. Kalastajat ovat kautta aikojen tarinoineet Ahdin alamaisten lumoavista musiikkiesityksistä, joita seuratessa laivat ajavat karille. Ostoskeskuksissa musiikilla luodaan myyntiä edistävää tunnelmaa – olisikohan Ahdin opeista otettu mallia?

 Ajattelemme ja tunnemme musiikkia – ja musiikki vaikuttaa siihen, miten ajattelemme ja tunnemme. Tutkijoiden mukaan länsimaisen musiikin kolmen perustunteen laaja tunnistettavuus voidaan rinnastaa samojen tunteiden universaaliin tulkintaan kasvonilmeistä. Ilo, suru ja pelko välittyvät musiikista siinä missä kasvonilmeistäkin.

Musiikki ei tunne rajoja, mutta musiikki antaa identiteetin. Musiikin mukana kuulumme johonkin. Musiikki yhdistää nuoret ja vanhat. Musiikki muovaa kulttuureja.

Halu kuunnella musiikkia ja saada siitä elämyksiä on osa musikaalisuutta. Sävelten väliset etäisyydet ja suhteet, intervallit, ovat kuuleman mukaan matematiikkaa. Musikaalinen ja matemaattinen lahjakkuus kulkevat jossain määrin käsi kädessä.

Matematiikkaa ja musiikkia yhdistää myös tietty mystisyys. Kummankaan oppiaineen todellista monimuotoisuutta ei usein ymmärretä: matemaattisuutta pidetään pelkkänä laskutaitona, musikaalisuutta laulutaitona.  Matematiikka on ongelmien luovaa ratkaisua, kuten on säveltäminenkin!

Musiikin opiskelijoille on jo vuosikymmeniä opetettu, että musiikin elementit ovat rytmi, melodia, harmonia ja värisävy. Jean Sibelius kuvaili kuinka A-duuri soi hänelle sinisenä, C-duuri punaisena, F-duuri vihreänä ja D-duuri keltaisena.

Liikkeessä runsaasti nuotteja, laulukirjoja, musiikkikirjallisuutta, LP-levyjä, singlejä, savikiekkoja ja tietenkin CD-levyjä

 

 

Avainsanat: musiikki, äänilevyt, singlet, nuotit, laulukirjat

Kirja elää!

Perjantai 24.9.2010 klo 12:16 - Tuulikki

Internet on tulevaisuuden tärkein markkinointi- ja myyntikanava kirjoillekin. Myymme läpi vuoden erittäin hyvin internetin välityksellä, useimmat tilaajat ovat pääkaupunkiseudulta. Myös haja-asutusalueilta löytyy paljon kirjojen ystäviä. Kaukaisimmat asiakkaat tulevat Singaporesta, Japanista ja Kanadasta. Keräilyn perustelu on usein hyvinkin erikoinen.

Internet-asiakkaat tulevat kaukaakin liikkeeseen ”hypistelemään” kirjoja. Mielestäni antikvariaatin ei tarvitse olla paikkakunnan pääkadun varrella, jossa kalleimmat tilat. Kirjan ystävä kyllä tulee sivukadullekin.

Käymme myös kirjamessuilla. Sekin kauppiaan elinehto. Vanhan kirjan talvessa keskustelimme kirjan kohtalosta. Minua hämmästytti monen kauppiaan pessimistisyys kirjan ja oman yritystoimintansa suhteen. Eräs kauppias totesi, ettei enää myy lastenkirjoja ollenkaan, kun se ei kannata. Meiltä lastenkirjoja ostetaan erittäin paljon. Isovanhemmat lapsenlapsille ja lapset itse. Nuorin kirjoja systemaattisesti ostava asiakkaani on 8 vuotias! Äiti ja isä ovat iloisia ”maksumiehiä”. Jos ei lapsille ja nuorille tarjota kirjoja, miksi sitten syyttää heitä, kun eivät lue.

Parikymppinen opiskelijapoika kerää aapisia, innostus ja maksukyky ovat lisääntyneet vuosien mittaan. Nuorempaa keräilijäpolvea on palveltava entistä paremmin. Myyntivalikoiman pitää olla mahdollisimman laaja ja hinnan kohdallaan.

Minua ilahduttaa, että myynnin yhteydessä siirtyy myyjällekin pala ihmisten elämää ja samalla historiaa

Avainsanat: kirja, keräily, wanhat tawarat

Tunnetko maasi?

Maanantai 9.8.2010 klo 8:37 - Tuulikki

Oman maan kirjallisuuden ja kirjailijoiden tuntemus on tärkeätä. Olisi hyvä ottaa aikaa myös maamme historian tutkimiseen sekä romaaneiden ja runojen lukemiseen - edes kesällä!

Käsityksemme Suomesta ja suomalaisuudesta ovat paljolti lähtöisin suomenruotsalaisilta romantikoilta Johan Ludvig Runebergiltä ja Sakari Topeliukselta. Kummankin kirjoja ostettiin liikkeestäni kesän mittaan innokkaasti - ja molemmilla kotimaisilla kielillä.

Porvoolainen rouva oli tosi iloinen, kun löysi Topeliuksen satuja pikkukirjoina, äidillään ne oli joskus ollut. Topeliuksen teosten arvomaailma kiteytyy satuun Koivu ja tähti, joka kertoo kahden lapsen vaelluksesta vieraalta maalta takaisin kotiin. Satuun liittyvä piirros puolestaan löysi uuden kodin Turun suunnasta.

Eino Leino kirjoitti vuonna 1918: "saatu on valta kansan käteen. Kuinka kansa nyt käyttää sen? Sammua antaako aamunsäteen? Vastaisuus pian näyttää sen." Hyvä kysymys nytkin, kun puhutaan poliitikkojemme uskottavuudesta.

Olen silloin tällöin eri yhteyksissä lainannut Asikkalassa vaikuttaneen Timo Töyrylän runoja. Selatessani hänen muistiinpanojaan 50-luvulta löytyi seuraava runoelma, lehteä en tiedä missä julkaistu. "Katujenkulmauksissa ja tanssiravintoloissa pikkuveljemme tänään kaipaavat ja kiroilevat, juovat haljetakseen kaljaa tai lysähtääkseen viinaa tai uuvuttavat lihaksensa maastojuoksuissa ja painimatoilla. Ajavat pakoputket paukkuen toisiin kyliin jos toisten kylien tytöt…Kovin ajankohtainen tälläkin hetkellä!

 Timo Töyrylä on myös kirjoittanut:

"Astun avojaloillani alkuun, aikaan lapsuuden.

Silloin oli kaikki hyvin - ja taas hyvin kaikki on.

Leikin onni , onni syvin - luonto lohtu loputon.

Mutta ei, onni on siellä, missä he eivät ole. Onni on vain elämällä lunastettava"

Nostalgista, mutta totta. Päivän lehdessä Lordi kertoo ET-elokuvan tehneen häneen lapsuudessa syvän vaikutuksen, isoilla miehilläkin oli ollut kyyneleet silmissä.

 

 

 

Avainsanat: kirjallisuus, lukeminen, nostalgia

Rakas wanha kirja

Lauantai 7.8.2010 klo 19:15 - Tuulikki

Olen itse  kerännyt systemaattisesti yli 40 vuotta mm. kirjoja ja toiminut myös Kirjaston Ystävien puheenjohtajana. 

Fiksu kansakoulunopettajani Huittisissa vei villin pienen lukuhaluisen ja -taitoisen tytön kirjastoon. Kansakoululaisena tuli sitten luettua tavanomaisten lastenkirjojen lisäksi Greenet, Tolstoit, Platonit - mitä nyt sattui eteen tulemaan! Opettajani ei paljoakaan toiminut sensorina. Kirjallinen lukuhaluni ja kaikkiruokaisuuteni on perua niistä ajoista. Täyttäessäni kymmenen vuotta isäni aukaisi minulle kirjatilin paikkakunnan kirjakauppaan - ensimmäinen ostokseni oli Grinbergin Kansojen historian ensimmäinen osa! Yrjö Kokon Pessi ja Illusia kuvitettuna lastenpainoksen kului lähes lukukelvottomaksi innokkaissa käsissäni

Olen Bibliofiilisen Seuran "passiivinen, mutta muuten innokas jäsen" Käymme mm. Sysmän kirjapäivllä, Booktorilla Turussa, Vanhan kirjan talvessa Jyäskylässä ym. 

Hyviä kirjoja on vaikea vastustaa. On hienoa, että vanhemmat ja isovanhemmat ostavat paljon kirjoja myös lapsilleen. Siksi haluan tarjota asiakkaille kattavan kirjavalikoiman. Järnefeltin Vanhempieni romaania on tullut ensipainoksina useampiakin - ja heti niille on löytynyt ostaja. Samoin Leinosen Hakkapeliitta-sarjalle. Löysipä sotkamolainen keräilijä 4 puuttuvaa Kiannon kirjaakin liikkeestä heti ensimmäisellä käynnillään.

Englantilaiset matkailijat löysivät edullisesti vuonna 1863 painettuja kirjoja - olivat tosi hurmiossa ne havaittuaan. Saksalainen nuoripari puolestaan löysi kotipaikkakuntaansa Fuldaa kuvaavia 40-luvun kortteja. Ihmetys oli suuri, kun ne löytyivät.

Mielenkiintoisista perikunnista tulee hyvinkin erilaisia kirjoja. Tällä hetkellä liikkeessä on mm. paikallisen keräilijän sotaa koskeva kirjakokoelma sekä hänen erä- ja kalastuskirjakokoelmansa. Niitä on haettu pitkienkin matkojen takaa. Juristiperikunnasta tuli mielenkiintoista filosofista kirjallisuutta.

Avainsanat: kirjat, lehdet, kartat