Hae sivuilta

Uusimmat kuvat

Tuotteet

BÄRMAN RAIMO: TUNTURIN TAKANA1 P 1981 SID K 3-4Lue lisää »

Yhteystiedot

Wanhat Unelmat ky
Aniankeskus
Aniantie 2-4 17200 Vääksy Asikkala

info@wanhatunelmat.fi www.wanhatunelmat.fi

Liike
puh. 041-7192610
Tuulikki Juusela
puh. 050 564 1944

Avoinna pe-su kello 11-18

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:1130594 kpl

Uusimmat kirjoitukset

  • 26.6.2019 15:25Kiitos asiakkaille yhteisistä vuosistaLue lisää »

Joulupukki matkaan jo käy

Tiistai 16.12.2014 klo 20:58 - Tuulikki

Joulupukki kuvataan useimmiten kilttinä, punanuttuisena, pyöreävatsaisena vanhana miehenä, jolla on suuri valkoinen parta ja silmälasit. Pukin kotipaikkana pidetään yleensä  Korvatuntturia, pohjoisnapaa tai muuta paikkaa pohjoisessa.

Suomessa alettiin 1910-luvulla saksalaiseen tapaan viettää  jouluaattoa. Vuonna 1927 kaikkien rakastama Markus-setä paljasti Yleisradion lastenohjelmassa, että joulupukki asuu Korvatunturilla. Pukki pukeutui yleensä harmaaseen turkkiin.

Yhdysvaltalainen Haddon Sundblom, jonka isä oli ahvenanmaalaista syntyperää ja äiti Ruotsista, piirsi vuonna 1931 Coca-Colalle joulumainoksen, jossa oli joulupukki. Ensimmäistä kertaa Sundblomin Pukki esiintyi Saturday Evening Postissa vuonna 1931. Sundblom sai tehtäväkseen seuraavienkin vuosien joulumainoksen piirtämisen, ja aina hän teki Pukille punaiset vaatteet. Lyhyessä ajassa tämä hahmo vakiintui. Vasta 1960-luvulla suomalainenkin joulupukki alkoi pukeutua punaisiin vaatteisiin.

Suomalaisessa jouluperinteessä joulutonttu on pienikokoinen partainen mieshahmo. Joulutontut ovat osittain peräisin kansanperinteen tuntemista haltijoista ja muista pikkuolennoista.

Joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt piispa Pyhä Nikolaus, jonka nimestä ( Sanctus Nicolaus) johtuvat hahmon nimet monissa kielissä, esimerkiksi englanninkielinen nimitys Santa Claus ja alankomaalainen Sinterklaas. Pyhä Nikolaus oli tunnettu hyväntekijä, ja hänestä tuli merimiesten, kauppiaiden ja lasten suojeluspyhimys.

Brittiläis–amerikkalainen joulupukkiperinne on vaikuttanut suomalaiseen perinteeseen huomattavasti. Eräs yhdysvaltalaista alkuperää oleva laulu on tehnyt Oetteri Punakuonon tunnetuksi yhtenä joulupukin rekeä vetävistä poroista. Suomalainen joulupukki kulkee reellä maan pintaa pitkin toisin kuin yhdysvaltalainen joulupukki, jonka pororeki osaa lentää. Suomessa joulupukki ei tule sisään savupiipusta vaan ovesta.

Suomen joulupukki saa vuosittain yli puoli miljoonaa kirjettä yli 190 maasta, erityisesti Isosta Britanniasta, Puolesta ja Japanista. Kirje Joulupukille -perinne lienee saanut alkunsa Nikolaoksen taipaleesta joulupukiksi. Nikolaoksen kuolinpäivää 6. joulukuuta on juhlittu vuosisatoja Venetsiassa ja muualla Pohjois-Italiassa. Juhlapäivän aattona 5. joulukuuta lapsilla on tapana kirjoittaa kirje Nikolaokselle ja jättää sitten kirje jonnekin kotonaan. Seuraavana päivänä kirjeen paikalla lasta odottaa yllätys; paikalla on omena, mandariini, karamellejä tai joku muu lahja ja tuhmille lapsille hiilenpaloja. Taustalla on legenda, jonka mukaan pyhimys antaa kolmelle köyhälle lapselle kullekin punaisen omenan, jotka yön aikana muuttuvat kultaisiksi.

Lähde: Wikipedia ja artikkelit joulusta

Avainsanat: joulu, joulupukki, lahja, joulutonttu

Joulun odotusta

Maanantai 13.12.2010 klo 20:14

Joulun odotusta

 

Useimmat meistä valittavat, etteivät lapsuutemme joulut toisaalta koskaan unohdu eivätkä myöskään palaa takaisin. Onko tarkoituskaan ? Me mummut (ja papat) saamme nauttia joulun ilosta lastenlastemme kautta. Heistä useimmat odottavat malttamattomasti enkeleitä, joululauluja ja tietenkin joulupukkia.

Lapsuuteni jouluissa tärkeintä oli rauha, hiljaisuus ja runsas ruuan määrä - kerrankin ! Aaton lounaana oli ohraryynipuuro, aattoiltana syötiin saunan jälkeen kinkku, rosolli lisukkeineen ja sitten tapaninpäivänä lihapullat. Muutoin tapanina syötiin "tähteitä", jälkiruokana tosin herkullinen rusinasoppa. Tärkeätä oli pitää ruoka yli yön pöydässä, jotta sai herätä keskellä yötä leikkaamaan kinkusta siivun väkevän, itsetehdyn sinapin kanssa.

Joulukuusessa oli elävät kynttilät, Suomen lipuista koostuva nauha sekä oljista vanhimman tätini tekemiä koristeita - osa niistä koristaa edelleenkin joka joulu kuustani, kynttilät ovat vaihtuneet sähkökynttilöiksi. Tätini kunnia-asia oli myös tehdä joka joulu kullekin sisarelleni himmeli, yksi niistä on säilynyt huolellisesti suojattuna monet muuttoni ja otetaan esiin jouluisin, pienet vauriot eivät haittaa.

Entäs sitten ne lahjat ? Omat lapsuuden joululahjani olivat lähes aina samat: yöpaita, lapaset, saapassukat ja kirja. Lukutoukka kun olin. Laxnessin Salka Valka -romaanin sain joululahjaksi 10-vuotiaana. Omien lasteni ja nyt niin rakkaan lapsenlapsen lukuharrastusta olen yrittänyt pitää yllä joulukirjoilla.

Minne rauha ja hiljaisuus ovat kadonneet ? Liike-elämän menestys edellyttää kuulemma joulukatuja, tonttuparaateja, joulumusiikkia jo lokakuusta alkaen.

Elämme yhä "kutistuvammassa" maailmassa. Joulunkin viettoon vaikuttavat tavat, arvot ja tottumukset kulkevat yli maiden rajojen maahanmuuttajien, interreilaajien, siirtotyöläisten, vaihto-oppilaiden ja muiden matkustavaisten kautta. Tärkeintä lienee juhlassa, millä nimellä sitä kutsutaankin ja mihin aikaan se sijoittuukin: ystävyys, auttaminen, ymmärtäminen, toisten huomioon ottaminen. Niitä ei voi markkinataloudessakaan ostaa kaupan hyllyltä. Ne ovat valmiina meissä jokaisessa, jos niin haluamme. Juhla ja rauha ovat sydämissämme.

Hyvää jouluaikaa meille kaikille!

Avainsanat: joulu, lahjat, juhlat

Isänpäivää juhlimaan!

Torstai 16.9.2010 klo 20:51 - Tuulikki

Isänpäivän vietto on kuulemma saanut alkunsa Amerikasta 1920-luvulla. Rouva John Bruce Dodd teki päivän vietosta aloitteen. Hänen isänsä oli joutunut jo varhain seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi. Ja tytär halusi palkita isänsä vaivat järjestämällä juhlat hänen kunniakseen. Isää ruvettiin muistamaan ja myöhäissyksyn juhlapäivästä kasvoi kauppiaiden helpotukseksi ja perheiden iloksi miesten ikioma hemmottelupäivä. On varmaa, että jokainen meistä, sekä lapset, vanhemmat, mummot ja vaarit ansaitsevat edes yhden päivän, jolloin saa tuntea olevansa tärkeä.

Naapurimaassamme Ruotsissa Isänpäivää alettiin viettää 30-luvun alussa. Suomalaiseen almanakkaan isänpäivä ilmestyi vuonna 1970 ja yleinen liputuspäivä se on ollut vuodesta 1979.

USA:ssa isänpäiväkukkana pidetään ruusua, Suomessa kaupitellaan yleensä krysanteemeja ja syklaameja. Isänpäivän lähestyminen näkyy lehtien palstoilla kauppojen mainoksista, joissa annetaan vihjeitä siitä, mitä isille pitäisi antaa lahjaksi. Kirjoja myydään isille enemmän jopa kuin äidille. Kännykät ja partakoneet ovat vastaavia lahjoja äitien saamien leivänpaahtimien ja kihartimien kanssa. Isänpäiväkortteja ostetaan ja lähetetään tai ne tehdään itse.

L. Onerva kirjoitti Eino Leinostaan miten tämä keski-ikäisenä oli "rajat rikkova, dionysolaisesti leiskuva ja myrskyävä, runoilija-ihminen, sisältä ulospäin ryöpehtivä, ekspressionisti, elämän raivoisa rakastaja, väsymätön kokeilija ihmisluonnon kaikilla mahdollisuuksilla ja vapaudenjanoinen, oman itsensä ja muut murskaavaan jumalhämärään asti."

Avainsanat: juhlat, lahjat, isänpäivä