Hae sivuilta

Uusimmat kuvat

Tuotteet

GRAHAM NANCY: PURPPURANPUNAINEN JAKARANDA1p 1960Lue lisää »

Yhteystiedot

Wanhat Unelmat ky
Aniankeskus
Aniantie 2-4 17200 Vääksy Asikkala

info@wanhatunelmat.fi www.wanhatunelmat.fi

Liike
puh. 041-7192610
Tuulikki Juusela
puh. 050 564 1944

Avoinna SYYSKUU-TOUKOKUU ke-su kello 11-18
KESÄKUU-ELOKUU joka päivä kello 10-18

Linkit

Lahden antiikki- ja keräilymessut

Raksa lehti

Etelä Suomen Sanomat

Keskisuomalainen

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:573233 kpl

Uusimmat kirjoitukset

Wanhat tavarat - Unelmia ja Haaveita

Tiistai 11.7.2017 klo 9:59

Vanhojen tavaroiden liikkeessä unelmista ja haaveista voi tulla totta

Vanhat esineet ovat kauniita ja tuovat mieleen muistoja lapsuudesta, nuoruudesta, vanhoista ajoista. Joku  unelmoi salinpöydästä, sellaisesta kuin mummolassa oli, tai kauniista pöytäliinasta, joka sopisi peritylle pöydälle. Jonkun haave on saada omistaa Tapio Wirkkalan suunnittelema käyttötavara, olkoon se vaikka hopeinen tuhkakuppi tai kaunis kukkamaljakko. Toisen unelma on Sarpanevan aurinkopallo, kolmannen vaikkapa punakeltainen emalikattila mökille.

Wanhan tavaran hankinta on monelle ihmiselle useimmiten osa jotakin unelmaa. Tietenkin niitä hankitaan myös säästösyistä - saahan niitä usein hyvinkin edullisesti verrattuna nykytavaroiden hintoihin. Emalinen, hieman kulunut saippuakuppi sopii mökin laiturille hyvin, samoin emalinen vati uusiokäyttöön vaikkapa koiran ruokakupiksi. Wanhojen tawarain myyntiä voi pitää myös ekotekona. On parempi pistää tavara kiertoon kuin heittää roskiin. On hieno juttu, jos vanha valokuvakehys on lapsenlapsen pöydällä, puuämpäri palvelee lampaan ruokakuppina tai vaikkapa vanha ryijy lepää kaupunkiosakkeen olohuoneen seinällä.

Keräilijät ovat luku sinänsä. Joku on iloinen löytäessään vaikkapa omaan sammakkokokoelmaansa uuden viehättävän sammakon.  Tai elefantin niiden aikaisemman 252 lisäksi. Siksi wanhojen tawaroiden kaupassa pitää yleensä olla niin monenlaista ostettavaa. Liikkeessämme on luonnollisesti paljon 1940-1970-lukujen esineistöä, mutta myös antiikkia, yli 100 vuotta vanhaa tavaraa. Kuten upea korurasia, vanhaa posliinia tai vaikkapa vanha saksalainen viinipikari.

Ihmisillä on monenlaisia unelmia. On tärkeää, että niitä voi ja myös haluaa toteuttaa. Unelma on kuin suudelma: sen saa vain, jos sen eteen jotain tekee. Monet käyvätkin jatkuvasti kirpputorilta toiselle, antiikkiliikkeestä antiikkiliikkeeseen, aikaansa ja varojaan säästämättä.

Wanhoissa Unelmissa, on mahdollisuus paitsi tunnelmointiin myös unelmien toteuttamiseen. Kauniit vanhat tavarat odottavat hakijaansa, ja jokaiselle tarvitaan vain yksi ostaja. Juuselan liikkeen myytävän tavaran kirjo on suuri. Skaala vaihtelee viiden markan vihreästä lasista kahdensadan kahvikuppiin, leluaasista professori Simo Hannulan grafiikkaan ja lottahistoriasta Karin piirroskirjoihin. Hintataso on pääkaupunkiseutuun nähden edullinen.

Avainsanat: kuppi, kirja, lehti, unelma, haave, wanha, antiikki, keräily

Lasiesineet - keräilijöiden suosikkeja

Maanantai 23.5.2011 klo 20:54 - Tuulikki

Lasiesineet ovat erittäin suosittuja keräilykohteita. Yksi suosittu on Aalto maljakko.

Designmuseon toteuttama uusi teemanäyttely Aaltomaljakko 75 vuotta – The Aalto vase 75 years on avoinna Iittalan Lasimuseossa 4.5.2011 alkaen.

Iittalan ylpeys, 75 vuotta täyttävä Aalto-maljakko on suomalaisen lasimuotoilun modernismin lippulaiva. Kansainvälisesti tunnustetuin arkkitehtimme Alvar Aalto (1898–1976) suunnitteli maljakko- ja maljasarjan nimimerkillä ’Eskimoerindes skinnbuxa’ Karhula-Iittalan lasisuunnittelukilpailuun vuonna 1936. Vapaamuotoinen, amebamainen pohjamuoto ja suorahkot seinämät ovat asettaneet haasteensa Iittalan lasinpuhaltajillejo yli 50 vuoden ajan.Aalto-maljakko oli ensimmäisen kerran esillä Karhulan osastolla Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937, ja mukana oli jo tuolloin kymmenkunta eri variaatiota metrin korkuisesta maljakosta matalaan vatiin. Maljakoissa ja vadeissa yhdistyy oivallisella tavalla sekä käyttöesineen että taide-esineen käyttötarkoitus ja olemus.

Oiva Toikan linnut ovat suosittuja. Hänet kiinnitettiin Nuutajärven lasiin vuonna 1963. Siitä lähtien hän on työskennellyt lasin parissa suunnitellen suosituksi tulleita lasisarjoja ja uniikkiteoksia.

Kaj Franck on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia lasimuotoilijoita ja myös ensimmäisiä kierrätyksen puolestapuhujia. Häntä on kutsuttu "suomalaisen muotoilun omaksitunnoksi". Hän karsi muotoillessaan pois kaiken tarpeettoman ja ylimääräisen. Vuonna 2011 tulee kuluneeksi sata vuotta muotoilija, professori Kaj Franckin syntymästä. Juhlavuoden ohjelmaan kuuluu useita näyttelyitä ja muuta ohjelmaa, mm. julkaisuja, luentosarja, juhlaraha ja erikoispostimerkki. Näyttely Suomen lasimuseossa Riihimäellä 18.2. – 28.8.2011

Gunnel Nyman alkoi jo 1930-luvulla suunnitella eri lasitehtaille ja hänestä tuli Suomen maineikkain lasitaiteilija 1940-luvulla. Nyman menestyi Riihimäen lasitehtaan vuonna 1933 järjestämässä kilpailussa ja toimi tehtaan suunnittelijana vuoteen 1947. Hän suunnitteli esineitä myös muille lasitehtaille: Karhulalle 1935-1937, Iittalalle 1946-1947 ja Nuutajärvelle 1946-1948. Gunnel Nymanin lasitaide palkittiin Milanon triennaalissa 1933 ja Pariisin maailmannäyttelyssä 1937 sekä vielä postuumisti Milanon IX triennaalissa 1951, jossa suomalainen muotoilu löi itsensä läpi.

Saara Hopeasta tuli keväällä 1952 Nuutajärven Lasin suunnittelija. Wärtsilä Oy oli ostanut Nuutajärven lasitehtaan vuonna 1950 ja Kaj Franck oli aloittanut sen taiteellisena johtajana seuraavana vuonna. Hän halusi Saaran Nuutajärvelle lasisuunnittelijaksi ja uudistamaan kanssaan lasitehtaan tuotantoa. Kaj Franckin ja Saara Hopean yhteistyö sujui aina hyvin eikä heidän välillään ollut kitkaa tai kilpailua. Työ oli innostavaa ja uusia ideoita synnyttävää. Heillä oli myös samat yhteiskunnalliset ja eettiset periaatteet muotoilutyönsä pohjana: molemmat halusivat tehdä kaikelle kansalle tarkoitettua ”kauniimpaa arkitavaraa”.

Yllä vain muutamia suosittuja lasitaiteilijoita. Heitä on ollut runsaasti ja uusia sukupolvia on kasvamassa.

 

 

Avainsanat: lasiesine, keräily, wanha

Antiikki- ja keräilymessut wanhojen tawaroiden näyttämönä

Torstai 17.2.2011 klo 15:33 - Tuulikki

Suomi on tällä hetkellä täynnä antiikki- ja keräilymessuja. Hyvä niin. Kävijöitä riittää kaikkiin, joskin järjestäjien keskinäinen kilpailu hieman häiritsee. Jos järjestäjät haluaisivat koordinoida keskenään esimerkiksi tapahtuma-ajankohtia ja -paikkoja, jokaiselle tulisi uusiakin kävijöitä. Verkottuminen ja työnjako ovat kaikessa yritystoiminnassa avainsanoja nykyään.

Keräily on mukava harrastus, jossa pyritään saamaan itselleen mahdollisimman monta tai erilaista jonkin kategorian esinettä tai asiaa. Messuilla huomaa kuinka monisäikeistä keräily voi olla. Tietenkin ns. klassiset postimerkki- raha- ja postikorttikeräily ovat edelleen suosiossa. Messuillani olen tavannut mm. säästölippaiden, posliinisten pikkueläinten (sammakko, käärme, pöllö, possu, orava, leijona, karhu jne), sytkäreiden, kellojen, tulitikkuetikettien, kynien, matkamuistolusikoiden jne jne keräilijöitä. En osaa kuvitella, mitä ei kerättäisi.

Pari kertaa olen onnistunut tekemään osakekirjojen keräilijän onnelliseksi. Hän kertoi, että, mitä tunnetumpi antajayritys (tai sen seuraaja) sekä sen tärkeys ja historia ovat tänä päivänä, sitä parempi on yhtiön osakekirjan kysyntä. Mikähän Nokian osakkeen kohtalo tulee olemaan keräilymielessä? Varustamot, rautatie, pankit, ja erikoiset toimialat ovat keräilijöiden keskuudessa kaikkialla suosittuja kohteita ja alat saavat siksi hintalisän. Samoin oma kotiseutu sekä Suomessa tällä hetkellä erityisesti luovutettu Karjala. Osakekirjojen keräily tunnetaan nimellä  skripofilia - sanan alkuperää en tunne. Tässäkin iässä tapaa vielä aivan tuntemattomia sanoja!

Wanhat Unelmat osallistuu alla olevien järjestäjien messuille. Lisäksi on pienempiä tapahtumia eri puolilla Etelä-Suomea. Osallistumme myös joillekin kirjamessuille.

http://www.kerailykuume.fi/

http://www.laatumessut.com

http://www.antemar-trading.fi/

http://www.rannikonmessut.com/

Avainsanat: antiikkimessut, keräilymessut, wanhat tawarat

Kirja elää!

Perjantai 24.9.2010 klo 12:16 - Tuulikki

Internet on tulevaisuuden tärkein markkinointi- ja myyntikanava kirjoillekin. Myymme läpi vuoden erittäin hyvin internetin välityksellä, useimmat tilaajat ovat pääkaupunkiseudulta. Myös haja-asutusalueilta löytyy paljon kirjojen ystäviä. Kaukaisimmat asiakkaat tulevat Singaporesta, Japanista ja Kanadasta. Keräilyn perustelu on usein hyvinkin erikoinen.

Internet-asiakkaat tulevat kaukaakin liikkeeseen ”hypistelemään” kirjoja. Mielestäni antikvariaatin ei tarvitse olla paikkakunnan pääkadun varrella, jossa kalleimmat tilat. Kirjan ystävä kyllä tulee sivukadullekin.

Käymme myös kirjamessuilla. Sekin kauppiaan elinehto. Vanhan kirjan talvessa keskustelimme kirjan kohtalosta. Minua hämmästytti monen kauppiaan pessimistisyys kirjan ja oman yritystoimintansa suhteen. Eräs kauppias totesi, ettei enää myy lastenkirjoja ollenkaan, kun se ei kannata. Meiltä lastenkirjoja ostetaan erittäin paljon. Isovanhemmat lapsenlapsille ja lapset itse. Nuorin kirjoja systemaattisesti ostava asiakkaani on 8 vuotias! Äiti ja isä ovat iloisia ”maksumiehiä”. Jos ei lapsille ja nuorille tarjota kirjoja, miksi sitten syyttää heitä, kun eivät lue.

Parikymppinen opiskelijapoika kerää aapisia, innostus ja maksukyky ovat lisääntyneet vuosien mittaan. Nuorempaa keräilijäpolvea on palveltava entistä paremmin. Myyntivalikoiman pitää olla mahdollisimman laaja ja hinnan kohdallaan.

Minua ilahduttaa, että myynnin yhteydessä siirtyy myyjällekin pala ihmisten elämää ja samalla historiaa

Avainsanat: kirja, keräily, wanhat tawarat

Antiikkia vai wanhoja tawaroita?

Sunnuntai 22.8.2010 klo 20:35 - Tuulikki

Antiikin määritelmä muuttuu ajan kuluessa. Nykyään koetaan, että yli sata vuotta vanha esine on jo antiikkia. Antiikkiesineen pitäisi olla myös kulttuurihistoriallisesti arvokas ja harvinainen. Esimerkiksi monien keräämät vanhat Arabian astiat eivät aina ole antiikkia, ne ovat vanhoja esineitä. Myöskään niin suositut Askon 40-luvun kirjahyllyt ja tuolit eivät ole antiikkia. Jonain päivänä ne ovat ja silloin niiden arvon kannalta on tärkeää, että ne ovat hyväkuntoisia .

Antiikkiesineet ovat pääasiallisesti ajalta, jolloin käsityöläiset tekivät ne alusta loppuun, eikä teollisella valmistuksella ollut vielä määräävää asemaa. Teollisuuden elpyessä 1950-luvulla kaatopaikoille joutui vanhoja arvohuonekaluja, koska ne koettiin rumiksi ja aikansa eläneiksi. 1950-luvulla moni asetti tehdastekoisen massatuotteen käsityönä valmistetun, perityn antiikkiesineen edelle. 1970-luvulle tultaessa vanhoja esineitä alettiin taas arvostaa.

Vanhat esineet ovat kansakunnan muisti. Ne ovat olleet mukana maailman melskeissä; säästyneet sodista, tulipaloista ja tuhoamiselta. Antiikkiesineiden arvo pysyy, sillä niiden lukumäärä ei kasva. Antiikilla sisustaminen on myös sisustusmaailman pysyviä trendejä, ei pelkästään nykyajan trendi. Yleensä vanhoilla, käytetyillä esineillä sisustaminen toki on trendi tällä hetkellä.

Antiikki- ja keräilymarkkinoilla liikkuvista esineistä valtaosa on 1900-luvun vanhoja tavaroita ja suomalaista designiä. Ostotilanteessa vastuu on valitettavan usein ostajalla. Esineen kunto kannattaa huolellisesti tarkastaa. Lasi- ja posliiniesineissä ei saisi olla säröjä. Huonekaluissa ajan patina on luonnollista, mutta joskus huonekalut on pilattu väärällä kunnostuksella.


Pyrin omassa liikkeessäni Wanhoissa Unelmissa välttämään antiikki-sanaa, samoin messuilla. Sana on osittain kokenut inflaation väärässä yhteydessä käytettynä. Toivonkin, että me kauppiaat käyttäisimme antiikki sanaa sen arvokkaassa merkityksessä. Ei keräily-sana mikään huono vaihtoehto ole! Toki minulla on yli 100 vuotta vanhoja esineitä, silloin ylpeänä käytän niistä sanaa antiikkiesine.

Keräilijälle vinkkinä voisin todeta, että kannattaa kerätä esineistöä, joka ei ole sillä hetkellä muodissa. Sitä saa halvalla, mutta vuosien kuluttua tilanne saattaa olla toinen.

 

 

 

Avainsanat: antiikki, keräily, wanhat esineet, nostalgia

Tervetuloa seuraamaan blogiani

Maanantai 2.8.2010 klo 10:55 - Tuulikki Juusela

Olen pitkään miettinyt blogia wanhojen tawaroiden ympärille.

Elokuu on sadonkorjuuaikaa. Elokuun kuuluisat kuutamot odottavat - jonkin verran vielä jäljellä 50-luvun paperilyhtyjä, Fiskarsin punapäisiä rapuveitsiä ja tietenkin wanhoja myrskylyhtyjä, äänilevyjä vaikkapa Jukeboxiin tai wanhaan grammariin.

Asikkala on täyttynyt kesävieraista. Muutamia mainintoja omista asiakkaistani: saksalainen antiikkikauppias osti sota-ajan tavaroita. Ihaili Suomen siisteyttä ja maisemia. Vannoi tulevansa uudelleen rauhalliseen Suomeen. Vanhan kahviprännärin vei kotiinsa brasilialainen. Ihmetteli Suomen hellettä, oli kuvitellut paljon viileämmät ilmat. Moskovasta Suomeen lomaa viettämään tulleet tuttavani kävivät jo kuudetta kertaa, vaikka ovat aina eri puolilla Suomea, haluavat poiketa paluumatkalla.  Taas lähti hopeaa ja tauluja mukaan.

Monista kesävieraista on tullut niin minulle kuin varmasti muillekin liikkeille kanta-asiakkaita, joistakin ihan tuttavia, ystäviä. Vaihdamme kuulumisia ja mielipiteitä mitä erilaisimmista asioista - ihan riidaksi ei sentään ole vilkaskaan mielipiteiden vaihto puhjennut! Joku sanoikin, että "tuntee tulevansa kotiin". No, toisilla on kantakauppa, toisilla kantakapakka. Pidän tärkeänä sitä, että liike olisi myös eräänlainen kiireetön keidas, jossa voi muistella ja levähtää. Tottakai uteliaita pikapyrähtäjiäkin riittää, kaikkia ei vanhat tavarat kiinnosta.

Avainsanat: wanhat tawarat, lasi, posliini, keräily