Hae sivuilta

Uusimmat kuvat

Tuotteet

LILIUS & AL (TOIM): ANTIIKIN KULTTUURIHISTORIA1p 1981Lue lisää »

Yhteystiedot

Wanhat Unelmat ky
Aniankeskus
Aniantie 2-4 17200 Vääksy Asikkala

info@wanhatunelmat.fi www.wanhatunelmat.fi

Liike
puh. 041-7192610
Tuulikki Juusela
puh. 050 564 1944

Avoinna SYYSKUU-TOUKOKUU pe-su kello 11-18
KESÄKUU-ELOKUU joka päivä kello 10-18

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:811328 kpl

Uusimmat kirjoitukset

Huonekalu - tärkeätä historiaa

Torstai 20.10.2011 klo 10:14 - Tuulikki

Huonekalujen entisöinti on syksyisin alkava harrastus. Monia kursseja järjestetään ympäri Suomea. Liikkeessä sen huomaa siitä, että huonokuntoisia kysellään tavallista enemmän. Suosituimpia ovat vanhat tuolit ja lipastot - entiseen aikaan piironki nimellä kutsutut.

Piirongit olivat 1800-luvulla koko maassa yleisiä muotihuonekaluja ja ne kuuluivat pitkälle 1900-luvulle joka kodin sisustukseen. Vielä vuosisadan puolivälissä melkein joka kodissa oli ainakin yksi piironki. Itselläni on mummun ja oman äidin peruja. Toinen on Pohjanmaalla tehty liinavaatepiironki ja toinen Askon tehdasvalmisteinen peilipiironki.

Pieniä klaffipiironkeja kysytään enemmän kuin niitä liikkeeseen tulee. Pienistä huonekaluista "pesukommuutit" ovat suosittuja. Tulipa yhdestä perikunnasta niin herrasväen hienompi  kuin emännöitsijän vaatimattomampi versio. Molemmat löysivät uuden kodin nuorten parien luona.

Piironki viesti aikoinaan muiden uutuuksien tavoin omistajansa arvosta, asemasta ja varallisuudesta. Ne asetettiin ensin arvokkaisiin tiloihin kuten saleihin ja kamareihin sekä vähitellen jopa keittiöihin. Taitavimmat osasivat tehdä niitä itse, mutta yleensä niitä teetettiin puuseppämestareilla ja kylänikkareilla tai ostettiin markkinoilta ja huutokaupoista. Niitä saatiin myös lahjoina ja myötäjäisinä.

Euroopan säätyläiset alkoivat käyttää arkkujen lisäksi ja sijaan myös laatikollisia säilytyshuonekaluja jo 1400- ja 1500-luvulla. Saksankielisessä Euroopassa näyttää pelkkiä vetolaatikoita sisältänyt huonekalu olleen valmiiksi kehitetty jo vuoden 1500 tienoilla. Sekä saksalaisilla alueilla että Ranskassa kolmella päällekkäisellä vetolaatikolla varustetut lipastot olivat 1600- ja 1700-luvulla muotihuonekaluja, joista puuseppämestarit tekivät toinen toistaan upeampia versioita. Kun ne lisäsivät asumisen mukavuutta, niille annettiin nimitys Kommode /commode.

Suomenkin säätyläiset alkoivat hankkia uudenlaisia säilytyshuonekaluja ainakin 1600-luvun lopulta lähtien ensin valmiina ulkomailta, erityisesti Hollannista ja Englannista, sekä teettämällä niitä Tukholman tai omien kaupunkien mestareilla. Myös varakkaat porvarit havaitsivat varsinkin kirjoituslipastot ja -pulpetit käytännöllisiksi. 1700-luvun perunkirjoissa chiffoniér- ja bureau-nimiset huonekalut ovat varsin tavallisia, mutta suomalaisten suussa bureau vääntyi piirongiksi.

 Lähde: Sammallahti, Leena; Lehto, Marja-Liisa: Kalusteita kamareihin: Suomalaisten keinutuolien ja piironkien historiaa. SKS, 2010

 

Avainsanat: huonekalu, keräily, tuoli, piironki

Lasiesineet - keräilijöiden suosikkeja

Maanantai 23.5.2011 klo 20:54 - Tuulikki

Lasiesineet ovat erittäin suosittuja keräilykohteita. Yksi suosittu on Aalto maljakko.

Designmuseon toteuttama uusi teemanäyttely Aaltomaljakko 75 vuotta – The Aalto vase 75 years on avoinna Iittalan Lasimuseossa 4.5.2011 alkaen.

Iittalan ylpeys, 75 vuotta täyttävä Aalto-maljakko on suomalaisen lasimuotoilun modernismin lippulaiva. Kansainvälisesti tunnustetuin arkkitehtimme Alvar Aalto (1898–1976) suunnitteli maljakko- ja maljasarjan nimimerkillä ’Eskimoerindes skinnbuxa’ Karhula-Iittalan lasisuunnittelukilpailuun vuonna 1936. Vapaamuotoinen, amebamainen pohjamuoto ja suorahkot seinämät ovat asettaneet haasteensa Iittalan lasinpuhaltajillejo yli 50 vuoden ajan.Aalto-maljakko oli ensimmäisen kerran esillä Karhulan osastolla Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937, ja mukana oli jo tuolloin kymmenkunta eri variaatiota metrin korkuisesta maljakosta matalaan vatiin. Maljakoissa ja vadeissa yhdistyy oivallisella tavalla sekä käyttöesineen että taide-esineen käyttötarkoitus ja olemus.

Oiva Toikan linnut ovat suosittuja. Hänet kiinnitettiin Nuutajärven lasiin vuonna 1963. Siitä lähtien hän on työskennellyt lasin parissa suunnitellen suosituksi tulleita lasisarjoja ja uniikkiteoksia.

Kaj Franck on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia lasimuotoilijoita ja myös ensimmäisiä kierrätyksen puolestapuhujia. Häntä on kutsuttu "suomalaisen muotoilun omaksitunnoksi". Hän karsi muotoillessaan pois kaiken tarpeettoman ja ylimääräisen. Vuonna 2011 tulee kuluneeksi sata vuotta muotoilija, professori Kaj Franckin syntymästä. Juhlavuoden ohjelmaan kuuluu useita näyttelyitä ja muuta ohjelmaa, mm. julkaisuja, luentosarja, juhlaraha ja erikoispostimerkki. Näyttely Suomen lasimuseossa Riihimäellä 18.2. – 28.8.2011

Gunnel Nyman alkoi jo 1930-luvulla suunnitella eri lasitehtaille ja hänestä tuli Suomen maineikkain lasitaiteilija 1940-luvulla. Nyman menestyi Riihimäen lasitehtaan vuonna 1933 järjestämässä kilpailussa ja toimi tehtaan suunnittelijana vuoteen 1947. Hän suunnitteli esineitä myös muille lasitehtaille: Karhulalle 1935-1937, Iittalalle 1946-1947 ja Nuutajärvelle 1946-1948. Gunnel Nymanin lasitaide palkittiin Milanon triennaalissa 1933 ja Pariisin maailmannäyttelyssä 1937 sekä vielä postuumisti Milanon IX triennaalissa 1951, jossa suomalainen muotoilu löi itsensä läpi.

Saara Hopeasta tuli keväällä 1952 Nuutajärven Lasin suunnittelija. Wärtsilä Oy oli ostanut Nuutajärven lasitehtaan vuonna 1950 ja Kaj Franck oli aloittanut sen taiteellisena johtajana seuraavana vuonna. Hän halusi Saaran Nuutajärvelle lasisuunnittelijaksi ja uudistamaan kanssaan lasitehtaan tuotantoa. Kaj Franckin ja Saara Hopean yhteistyö sujui aina hyvin eikä heidän välillään ollut kitkaa tai kilpailua. Työ oli innostavaa ja uusia ideoita synnyttävää. Heillä oli myös samat yhteiskunnalliset ja eettiset periaatteet muotoilutyönsä pohjana: molemmat halusivat tehdä kaikelle kansalle tarkoitettua ”kauniimpaa arkitavaraa”.

Yllä vain muutamia suosittuja lasitaiteilijoita. Heitä on ollut runsaasti ja uusia sukupolvia on kasvamassa.

 

 

Avainsanat: lasiesine, keräily, wanha

Pääsiäisen tapoja ja tottumuksia

Tiistai 12.4.2011 klo 17:47 - Tuulikki

Pääsiäisviikkoa vietettiin vanhimpina aikoina rauhan ja levon juhlana. Kullakin pääsiäisviikon viikonpäivällä oli oma nimensä:

Sukkasunnuntai,
malkamaanantai,
tikkutiistai,
kellokeskiviikko,
kiirastorstai,
pitkäperjantai,
lankalauantai.

Virrat. Tuomela, Toivo 581.1937

Kun pääsiäisviikko on kylmä, tietää se hyvää vuotta. Jos pääsiäispäivänä vettä sataa, tulee huono heinävuosi. Pitkäperjantaina ei saanu mennä kyllään, naapurin väki pani sikalättiin.

Kokonpoltto oli yleinen tapa. Sitä poltettiin pääsiäislauantaina ja varsinkin nuoriso kokoontui kokonpolttoon. Kun yksi "pääsiäisvalakia" oli poltettu, riennettiin toiselle.

Munien värjäys ja maalaus on monissa maissa kehittynyt omaksi kansantaiteen lajikseen. Meillä yleisintä on ollut keittää munat sipulinkuorien kanssa punaruskeiksi. Lasten suklaamunien koreat päällyspaperit alkoivat tavallaan täyttää samaa tehtävää. Fazerin ensimmäiset suklaatäytteiset Mignon-munat tulivat myyntiin 1896 ja ontot suklaakuoriset 1908. Jälkimmäisten sisältä paljastuva yllätys - vielä 1960-luvulla lähes poikkeuksetta sormus - on ideana peräisin avautuvista korumunista. Pietarissa 1800-luvulla tsaarin hovikultaseppänä toimineen ranskalaissyntyisen Carl Peter Fabergén loisteliaat pääsiäismunat ovat alan tunnetuin ja arvostetuin tuotemerkki

Karjalan siirtoväen ansiosta virpomistapa tuli toisen maailmansodan jälkeen tietoon kaikkialla Suomessa. Viime vuosikymmeninä itäinen virpominen alkoi taajamissa sekoittua läntiseen pääsiäislauantain lastenperinteeseen: pikkunoitina kiertelyyn. Virpojan tavalliset sunnuntaivaatteet vaihtuivat trullin varusteisiin, virpomisaika siirtyi keski- tai iltapäivään ja palkka alettiin vaatia välittömästi.

Munia tuova, kätkevä tai jopa muniva pupu on 1600-luvulta lähtien ollut suosittu satuhahmo niin Saksassa kuin muuallakin, 1900-luvulla myös Suomessa.

Ensimmäinen pääsiäiskortti lienee pantu Suomessa postiin 1871; tosin kuoressa ajan tavan mukaan. Vanhin säilynyt Suomessa painettu pääsiäiskortti on vuodelta 1888. Ruotsissa lapset antoivat toisilleen pääsiäiskirjeitä, joissa oli matkustuslupa ja matkatoivotus Kyöpelinvuorelle. Tapa levisi Pohjanlahden itäpuolelle ja oli esikuvana noita-aiheisille pääsiäiskorteille. Ruotsalainen taidemaalari Jenny Nyström tuki pääsiäiskorttiensa lippuaiheilla Norjan ja Suomen itsenäistymistä.

Rairuohon kasvatus on uudehko pääsiäistapa. Varhaisimpia tietoja siitä on Kotilieden pääsiäisnumerossa vuodelta 1936, jossa talousopettaja Irja Seppänen esittelee "pääsiäisniityn pöydänsomisteena". Tapa on yleistynyt Suomessa vasta sotien jälkeen 1960-luvulla.

Vanhempia, yhä käytettyjä pääsiäispöydän koristeita ovat kotoiset pajunkissat ja koivunoksat, jotka maljakossa rupeavat pian työntämään hiirenkorvaa. Pajun- ja koivunvarvut liittyvät myös palmusunnuntain virpomiseen.

Kasvihuoneissa kasvatettuja narsisseja ja pääsiäisliljoja on jo 1800-luvun puolella käytetty Suomessa pääsiäiskoristeina. Vihreä ruoho, pajun- ja koivunoksat ja kukat, samoin kuin pääsiäismunat ja pääsiäisjänis, edustavat kevään kasvuvoimaa ja uutta elämää.

Eikä sitten muuta kuin:

Liu lau laskiaista,
lusikka käteen, voita läpeen,
juostaan pitkin Ronttismäkee.

- T. Räty, Räisälä 1935

Avainsanat: pääsiäinen, tavat, koristeet

Antiikki- ja keräilymessut wanhojen tawaroiden näyttämönä

Torstai 17.2.2011 klo 15:33 - Tuulikki

Suomi on tällä hetkellä täynnä antiikki- ja keräilymessuja. Hyvä niin. Kävijöitä riittää kaikkiin, joskin järjestäjien keskinäinen kilpailu hieman häiritsee. Jos järjestäjät haluaisivat koordinoida keskenään esimerkiksi tapahtuma-ajankohtia ja -paikkoja, jokaiselle tulisi uusiakin kävijöitä. Verkottuminen ja työnjako ovat kaikessa yritystoiminnassa avainsanoja nykyään.

Keräily on mukava harrastus, jossa pyritään saamaan itselleen mahdollisimman monta tai erilaista jonkin kategorian esinettä tai asiaa. Messuilla huomaa kuinka monisäikeistä keräily voi olla. Tietenkin ns. klassiset postimerkki- raha- ja postikorttikeräily ovat edelleen suosiossa. Messuillani olen tavannut mm. säästölippaiden, posliinisten pikkueläinten (sammakko, käärme, pöllö, possu, orava, leijona, karhu jne), sytkäreiden, kellojen, tulitikkuetikettien, kynien, matkamuistolusikoiden jne jne keräilijöitä. En osaa kuvitella, mitä ei kerättäisi.

Pari kertaa olen onnistunut tekemään osakekirjojen keräilijän onnelliseksi. Hän kertoi, että, mitä tunnetumpi antajayritys (tai sen seuraaja) sekä sen tärkeys ja historia ovat tänä päivänä, sitä parempi on yhtiön osakekirjan kysyntä. Mikähän Nokian osakkeen kohtalo tulee olemaan keräilymielessä? Varustamot, rautatie, pankit, ja erikoiset toimialat ovat keräilijöiden keskuudessa kaikkialla suosittuja kohteita ja alat saavat siksi hintalisän. Samoin oma kotiseutu sekä Suomessa tällä hetkellä erityisesti luovutettu Karjala. Osakekirjojen keräily tunnetaan nimellä  skripofilia - sanan alkuperää en tunne. Tässäkin iässä tapaa vielä aivan tuntemattomia sanoja!

Wanhat Unelmat osallistuu alla olevien järjestäjien messuille. Lisäksi on pienempiä tapahtumia eri puolilla Etelä-Suomea. Osallistumme myös joillekin kirjamessuille.

http://www.kerailykuume.fi/

http://www.laatumessut.com

http://www.antemar-trading.fi/

http://www.rannikonmessut.com/

Avainsanat: antiikkimessut, keräilymessut, wanhat tawarat

Rauhaisaa Uutta Vuotta!

Sunnuntai 26.12.2010 klo 10:57 - Tuulikki

 

Vuoden alkaminen keskeltä talvea ei ole Suomessa niin vanha perinne kuin luullaan. Vielä keskiajalla vuodenkierto miellettiin loppuvaksi satokauden päättymiseen ja syysteurastuksiin, tavallisesti loka-marraskuun vaihteeseen. Suomessa alettiin siirtyä juliaaniseen kalenteriin 1300-luvulla, mutta virallisesti vuoden alku siirrettiin tammikuun alkuun vasta 1500-luvulla.

Satovuoden ennustaminen oli tärkeää, mutta keskeisimmässä roolissa olivat kuitenkin nykyihmistäkin koskettavat rakkaus ja kuolema. Uudenvuodenyönä nuoret neidot kastelivat nenäliinansa tinojen jäähdytysvedessä ja laittoivat sen tyynynsä alle. Tulevan sulhon piti ilmestyä uniin.

Tinaa valettiin juhlaväen lisäksi talon tontuille tai haltijoille. Ennustukset olivat lähes samat kuin nykyisin: röpelöt toivat rahaa, kruunukuviot mainetta, haaraumat vieraita. Tinan valaminen oli säätyläisten 1700-luvulla Ruotsista ja Keski-Euroopasta omaksuma tapa, joka levisi vähitellen talonpoikaisväestön pirtteihinkin.

Uudenvuodenjuhlintaan on kuulunut perinteisesti runsas syöminen. Pitopöydän antimien uskottiin vastaavan runsaudellaan niitä antimia, joita myöhemmin nautittaisiin sadonkorjuun aikoihin.

Uusi vuosi on ollut perinteisesti uusien lupauksien aikaa. Valitettavasti vain hetken ajan vuosi tuntuu puhtaalta ja turmeltumattomalta, kaikille muutoksille avoimelta - sitten arki ottaa ylivallan.

Jospa tämän Uuden Vuoden hyvät lupaukset toteutuisivat itse kunkin kohdalla!

 

 

 

Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto

 

Avainsanat: keräily, perinteet, kirjat, Arabia, Iittala

Joulun odotusta

Maanantai 13.12.2010 klo 20:14

Joulun odotusta

 

Useimmat meistä valittavat, etteivät lapsuutemme joulut toisaalta koskaan unohdu eivätkä myöskään palaa takaisin. Onko tarkoituskaan ? Me mummut (ja papat) saamme nauttia joulun ilosta lastenlastemme kautta. Heistä useimmat odottavat malttamattomasti enkeleitä, joululauluja ja tietenkin joulupukkia.

Lapsuuteni jouluissa tärkeintä oli rauha, hiljaisuus ja runsas ruuan määrä - kerrankin ! Aaton lounaana oli ohraryynipuuro, aattoiltana syötiin saunan jälkeen kinkku, rosolli lisukkeineen ja sitten tapaninpäivänä lihapullat. Muutoin tapanina syötiin "tähteitä", jälkiruokana tosin herkullinen rusinasoppa. Tärkeätä oli pitää ruoka yli yön pöydässä, jotta sai herätä keskellä yötä leikkaamaan kinkusta siivun väkevän, itsetehdyn sinapin kanssa.

Joulukuusessa oli elävät kynttilät, Suomen lipuista koostuva nauha sekä oljista vanhimman tätini tekemiä koristeita - osa niistä koristaa edelleenkin joka joulu kuustani, kynttilät ovat vaihtuneet sähkökynttilöiksi. Tätini kunnia-asia oli myös tehdä joka joulu kullekin sisarelleni himmeli, yksi niistä on säilynyt huolellisesti suojattuna monet muuttoni ja otetaan esiin jouluisin, pienet vauriot eivät haittaa.

Entäs sitten ne lahjat ? Omat lapsuuden joululahjani olivat lähes aina samat: yöpaita, lapaset, saapassukat ja kirja. Lukutoukka kun olin. Laxnessin Salka Valka -romaanin sain joululahjaksi 10-vuotiaana. Omien lasteni ja nyt niin rakkaan lapsenlapsen lukuharrastusta olen yrittänyt pitää yllä joulukirjoilla.

Minne rauha ja hiljaisuus ovat kadonneet ? Liike-elämän menestys edellyttää kuulemma joulukatuja, tonttuparaateja, joulumusiikkia jo lokakuusta alkaen.

Elämme yhä "kutistuvammassa" maailmassa. Joulunkin viettoon vaikuttavat tavat, arvot ja tottumukset kulkevat yli maiden rajojen maahanmuuttajien, interreilaajien, siirtotyöläisten, vaihto-oppilaiden ja muiden matkustavaisten kautta. Tärkeintä lienee juhlassa, millä nimellä sitä kutsutaankin ja mihin aikaan se sijoittuukin: ystävyys, auttaminen, ymmärtäminen, toisten huomioon ottaminen. Niitä ei voi markkinataloudessakaan ostaa kaupan hyllyltä. Ne ovat valmiina meissä jokaisessa, jos niin haluamme. Juhla ja rauha ovat sydämissämme.

Hyvää jouluaikaa meille kaikille!

Avainsanat: joulu, lahjat, juhlat

Korujen ihana maailma

Keskiviikko 24.11.2010 klo 10:35 - Tuulikki

Koru määritellään virallisesti: ihmisen vartalolla tai vaatetuksessa oleva somisteena käytettävä esine.

Korun merkitys on moninainen, asemaan tai uskontoon liittyvä, tai vain kantajalleen tai antajalleen iloa tuottava. Eri kulttuureissa on käytetty amuletteja torjumaan pahoja henkiä ja antamaan suojaa kantajalleen. Arvokkailla koruilla näytettiin ja näytetään edelleenkin vaurautta, kiintymystä, sitoutumista.

Kulta ja hopea ovat vuosisatoja olleet arvostettuja korumateriaaleja. Niiden rinnalle on tullut myös platina. Vanhimpia metalleja ovat olleet kupari, pronssi, ja tina sekä niiden seokset. Koruihin on liitetty helmiä, jalokiviä, lasia ja muita materiaaleja.

Kun teettää korun, käyttää sitä pitkään, pitää siitä hyvän huolen ja toivon mukaan siirtää sen vielä perintönä lapsille ja lapsenlapsille siirtää samalla kulttuuria.

Isoisien sukupolvi oli tottunut käyttämään niin sanottuja miesten koruja, solmioneuloja, perheen kantasormuksia, kelloja ja kalvosinnappeja. Monella saattaakin olla isoisältä peritty kello.

Markkinoille tulvivat ”kultaiset” halpatuotantosormukset tehdään teollisesti ohuesta, ontosta materiaalista. Tällainen sormus saattaa painaa alle gramman ja kestää käyttöä vain muutaman vuoden.

Nykyisin kerätään eri aikakauisien pukukoruja. Liikkessämme on erityisesti 1920- ja 50-luvun pukukoruja. Pukukorut ovat aina seuranneet läheisesti muutakin muotia ja muotivirtauksia. Korumuotoilussa näkyy hyvin kulloisenkin ajankohdan designtrendit ja muotokieli, estetiikka ja aatteet. Koru ei ole aito kulta-, hopea- tai muu arvokoru, vaan se onkin oikeastaan vastakohta näille kalliille koruille. Yleensä pukukoruissa käytetään tekojalokiviä, hiottua lasia ja lasihelmiä. Korujen materiaaleina on saatettu käyttää esim. bakeliittia tai emaliakin.

 

Avainsanat: korut, pukukoru, keräily, kulta, hopea

Ensipäivänkuori kertoo historiaa

Sunnuntai 14.11.2010 klo 13:36 - Tuulikki

Wanhoihin Unelmiin tuli 2 perikunnasta runsaasti vanhempia ensipäivänkuoria.

Virallinen ensipäivänkuori tarkoittaa postin valmistamaa ensipäivänkuorta. Nykyisin niissä on aina erikseen ensipäivää varten valmistettu kuori ja ensipäivän erikoisleima. Myös itse valmistetut ensipäivänkuoret voidaan rinnastaa näihin. On ”makuasia”, minkälaisia FDC-kuoria pitää parhaimpina. Toiset haluavat kerätä ensipäivänkuorensa "aidosti kulkeneina" ja itse valmistettuina, toiset taas arvostavat postin virallisia kuoria enemmän.

Ensipäivän kuorien hinnat vaihtelevat suuresti riippuen niiden ilmestymisajankohdasta sekä merkkimallista. Ennen 1940-lukua ilmestyneet FDC-kuoret ovat hyvin haluttuja. Kalleimpia ovat malli 1930 merkkien FDC-kuoret. Kuorien ja merkkien kysyntä suhteessa tarjontaan säätelee hintoja. 80- ja 90-luvun FDC-kuoria on markkinoilla runsaasti ja suurimmalla osalla keräilijöistä nämä jo ovat. Tämä osaltaan laskee kuorien kysyntää sekä hintaa. 90-luvun FDC-kuorien hinnat vaihtelevat, myyntihinta on tällä alhainen. Rikastumaan ei pääse moniin vuosiin, jos ollenkaan. Nyt 2000-luvulla merkkien ja kuorien kerääminen on hiukan hiipunut, joten näistä voi tulevaisuudessa jotain saadakin.

Keräilijät ovat usein hamstereita eli kaikkea keräilyyn liittyvää materiaalia varastoidaan yli oman tarpeen. 70-80-luvut ovat olleet kaikenlaisen keräilyn kulta-aikaa.

Mutta, keräilyhän on omaksi iloksi tarkoitettua harrastusta, ei rahan vuoksi.

Postilähetys kannattaa säilyttää kuivassa ja tasalämpöisessä tilassa. Kosteusvaihtelut ja lämpötilavaihtelut voivat vaurioittaa sitä. Sitä ei kannata säilyttää muovisessa säilössä. Osassa muovikelmuja on erilaisia kemiallisia aineita, jotka saattavat pidempiaikaisessa käytössä vaurioittaa paperia. Kannattaa myös pitää huolta, ettei kirjekuori pääse taittumaan, rypistymään tai likaantumaan.

Avainsanat: ensipäivänkuori, keräily, filatelia

Musiikki elää

Sunnuntai 3.10.2010 klo 17:26 - Tuulikki

 

Musiikki yhdistää ihmisiä ja luo elinikäisiä ystävyyssuhteita, sen tietävät paitsi musiikin ammattilaiset, myös harrastajat. Musiikki ja laulu kuuluvat erottamattomasti moneen elämäntilanteeseen. Lauluilla juhlitaan yhteisön merkkitapahtumia, luodaan yhteishenkeä työhön, tuuditetaan lapsi uneen, iloitaan, surraan ja ratkotaan ristiriitoja.

Kotiseuturakkaus on myös rakkautta kotiseudun musiikkielämään, rakkautta omaan kuoroon ja yhteisiin musiikin hetkiin.

Antiikin filosofien mukaan musiikki syntyi luonnon äänien jäljittelynä. Kalastajat ovat kautta aikojen tarinoineet Ahdin alamaisten lumoavista musiikkiesityksistä, joita seuratessa laivat ajavat karille. Ostoskeskuksissa musiikilla luodaan myyntiä edistävää tunnelmaa – olisikohan Ahdin opeista otettu mallia?

 Ajattelemme ja tunnemme musiikkia – ja musiikki vaikuttaa siihen, miten ajattelemme ja tunnemme. Tutkijoiden mukaan länsimaisen musiikin kolmen perustunteen laaja tunnistettavuus voidaan rinnastaa samojen tunteiden universaaliin tulkintaan kasvonilmeistä. Ilo, suru ja pelko välittyvät musiikista siinä missä kasvonilmeistäkin.

Musiikki ei tunne rajoja, mutta musiikki antaa identiteetin. Musiikin mukana kuulumme johonkin. Musiikki yhdistää nuoret ja vanhat. Musiikki muovaa kulttuureja.

Halu kuunnella musiikkia ja saada siitä elämyksiä on osa musikaalisuutta. Sävelten väliset etäisyydet ja suhteet, intervallit, ovat kuuleman mukaan matematiikkaa. Musikaalinen ja matemaattinen lahjakkuus kulkevat jossain määrin käsi kädessä.

Matematiikkaa ja musiikkia yhdistää myös tietty mystisyys. Kummankaan oppiaineen todellista monimuotoisuutta ei usein ymmärretä: matemaattisuutta pidetään pelkkänä laskutaitona, musikaalisuutta laulutaitona.  Matematiikka on ongelmien luovaa ratkaisua, kuten on säveltäminenkin!

Musiikin opiskelijoille on jo vuosikymmeniä opetettu, että musiikin elementit ovat rytmi, melodia, harmonia ja värisävy. Jean Sibelius kuvaili kuinka A-duuri soi hänelle sinisenä, C-duuri punaisena, F-duuri vihreänä ja D-duuri keltaisena.

Liikkeessä runsaasti nuotteja, laulukirjoja, musiikkikirjallisuutta, LP-levyjä, singlejä, savikiekkoja ja tietenkin CD-levyjä

 

 

Avainsanat: musiikki, äänilevyt, singlet, nuotit, laulukirjat

Kirja elää!

Perjantai 24.9.2010 klo 12:16 - Tuulikki

Internet on tulevaisuuden tärkein markkinointi- ja myyntikanava kirjoillekin. Myymme läpi vuoden erittäin hyvin internetin välityksellä, useimmat tilaajat ovat pääkaupunkiseudulta. Myös haja-asutusalueilta löytyy paljon kirjojen ystäviä. Kaukaisimmat asiakkaat tulevat Singaporesta, Japanista ja Kanadasta. Keräilyn perustelu on usein hyvinkin erikoinen.

Internet-asiakkaat tulevat kaukaakin liikkeeseen ”hypistelemään” kirjoja. Mielestäni antikvariaatin ei tarvitse olla paikkakunnan pääkadun varrella, jossa kalleimmat tilat. Kirjan ystävä kyllä tulee sivukadullekin.

Käymme myös kirjamessuilla. Sekin kauppiaan elinehto. Vanhan kirjan talvessa keskustelimme kirjan kohtalosta. Minua hämmästytti monen kauppiaan pessimistisyys kirjan ja oman yritystoimintansa suhteen. Eräs kauppias totesi, ettei enää myy lastenkirjoja ollenkaan, kun se ei kannata. Meiltä lastenkirjoja ostetaan erittäin paljon. Isovanhemmat lapsenlapsille ja lapset itse. Nuorin kirjoja systemaattisesti ostava asiakkaani on 8 vuotias! Äiti ja isä ovat iloisia ”maksumiehiä”. Jos ei lapsille ja nuorille tarjota kirjoja, miksi sitten syyttää heitä, kun eivät lue.

Parikymppinen opiskelijapoika kerää aapisia, innostus ja maksukyky ovat lisääntyneet vuosien mittaan. Nuorempaa keräilijäpolvea on palveltava entistä paremmin. Myyntivalikoiman pitää olla mahdollisimman laaja ja hinnan kohdallaan.

Minua ilahduttaa, että myynnin yhteydessä siirtyy myyjällekin pala ihmisten elämää ja samalla historiaa

Avainsanat: kirja, keräily, wanhat tawarat

Isänpäivää juhlimaan!

Torstai 16.9.2010 klo 20:51 - Tuulikki

Isänpäivän vietto on kuulemma saanut alkunsa Amerikasta 1920-luvulla. Rouva John Bruce Dodd teki päivän vietosta aloitteen. Hänen isänsä oli joutunut jo varhain seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi. Ja tytär halusi palkita isänsä vaivat järjestämällä juhlat hänen kunniakseen. Isää ruvettiin muistamaan ja myöhäissyksyn juhlapäivästä kasvoi kauppiaiden helpotukseksi ja perheiden iloksi miesten ikioma hemmottelupäivä. On varmaa, että jokainen meistä, sekä lapset, vanhemmat, mummot ja vaarit ansaitsevat edes yhden päivän, jolloin saa tuntea olevansa tärkeä.

Naapurimaassamme Ruotsissa Isänpäivää alettiin viettää 30-luvun alussa. Suomalaiseen almanakkaan isänpäivä ilmestyi vuonna 1970 ja yleinen liputuspäivä se on ollut vuodesta 1979.

USA:ssa isänpäiväkukkana pidetään ruusua, Suomessa kaupitellaan yleensä krysanteemeja ja syklaameja. Isänpäivän lähestyminen näkyy lehtien palstoilla kauppojen mainoksista, joissa annetaan vihjeitä siitä, mitä isille pitäisi antaa lahjaksi. Kirjoja myydään isille enemmän jopa kuin äidille. Kännykät ja partakoneet ovat vastaavia lahjoja äitien saamien leivänpaahtimien ja kihartimien kanssa. Isänpäiväkortteja ostetaan ja lähetetään tai ne tehdään itse.

L. Onerva kirjoitti Eino Leinostaan miten tämä keski-ikäisenä oli "rajat rikkova, dionysolaisesti leiskuva ja myrskyävä, runoilija-ihminen, sisältä ulospäin ryöpehtivä, ekspressionisti, elämän raivoisa rakastaja, väsymätön kokeilija ihmisluonnon kaikilla mahdollisuuksilla ja vapaudenjanoinen, oman itsensä ja muut murskaavaan jumalhämärään asti."

Avainsanat: juhlat, lahjat, isänpäivä

Mummun kiiltokuvat

Tiistai 7.9.2010 klo 12:31 - Tuulikki

Moni tuntee sanonnan kaunis kuin kiiltokuva.

Englannissa yleistyivät 1800-luvun alussa muistoalbumit, jotka olivat koko perheen yhteisiä leikekirjoja. Niiden kaunistukseksi ilmestyivät 1860-luvulla kiiltokuvat. Korea kiiltokuva-albumi oli salongin pöydän koristuksena postikorttikansion tavoin. Muistokirjat kiiltokuvineen olivat 1800-luvulla porvarisluokan aikuisten harrastus.

Ajan myötä kiiltokuvien hinta laski ja ne tulivat tavallisten ihmisten saataville. Vähitellen kiiltokuvat siirtyivät osaksi lasten maailmaa. Vielä 1950-luvun puolivälissä melkein jokaisella koulutytöllä oli oma muistokirjansa jota täytettiin kiiltokuvilla ja ystävien muistovärssyillä.

Kiiltokuvien laatu oli parhaimmillaan 1800-luvun lopulla. Kuvat painettiin paksulle paperille, jopa seitsemällä värillä. Korkopainanta oli ensiluokkalaista, reliefimäistä. Kuvien painamisessa saatettiin käyttää silkkiä ja samettia. Myös lehtikultaa käytettiin. Lisäksi kuvat stanssattiin pikkutarkasti.

Erotuksena muista painokuvista kiiltokuvat painettiin kohopainantamenetelmällä ja niiden pinta käsiteltiin – nimensä mukaisesti – kiiltäväksi. Viimeisen silauksen pintaan antoi gletiini- ja kumikerros.

Ensimmäiset kiiltokuvat olivat aiheiltaan uskonnollisia: enkeleitä ja pasuunoita, krusifikseja kelloja. Tunnetuin kiiltokuva-aihe lienee enkeli, jonka esikuvana on Rafaelin (1483–1520) maalaus Sikstuksen madonna (noin 1516). Jo 1800-luvulla kiiltokuvien aiheiksi pääsivät myös historialliset tai ajankohtaiset tapahtumat.

Vanhoista kiiltokuvista otetaan uusintapainoksia yhä uudelleen. Kiiltokuvien aihevalikoima on laajentunut; esimerkiksi Walt Disneyn hahmoista on tullut kiiltokuvia.

Lähde: Pohjois-Pohjanmaan museo.

HUOM: Liikkeessä runsasti kiiltokuvia, aina 1800 luvulta nykypäivään.

 

Avainsanat: kiiltokuva, keräily, muistovihko

Unelmia, wanhoja ja uusia

Lauantai 28.8.2010 klo 20:03 - Tuulikki

Wanhan tavaran hankinta on monelle ihmiselle useimmiten osa jotakin unelmaa. Tietenkin niitä hankitaan myös säästösyistä - saahan niitä usein hyvinkin edullisesti verrattuna nykytavaroiden hintoihin.

Emalinen, hieman kulunut saippuakuppi sopii mökin laiturille hyvin, samoin emalinen vati uusiokäyttöön vaikkapa koiran ruokakupiksi. Wanhojen tawarain myyntiä voi pitää myös ekotekona. On parempi pistää tavara kiertoon kuin heittää roskiin. On hieno juttu, jos vanha valokuvakehys on lapsenlapsen pöydällä, puuämpäri palvelee lampaan ruokakuppina tai vaikkapa vanha ryijy lepää kaupunkiosakkeen olohuoneen seinällä.

 Keräilijät ovat luku sinänsä. Joku on iloinen löytäessään vaikkapa omaan sammakkokokoelmaansa uuden viehättävän sammakon. Tai elefantin niiden aikaisemman 252 lisäksi. Siksi wanhojen tawaroiden kaupassa pitää yleensä olla niin monenlaista ostettavaa. Liikkeessämme on luonnollisesti paljon 1940-1970-lukujen esineistöä, mutta myös antiikkia, yli 100 vuotta vanhaa tavaraa. Kuten upea korurasia, vanhaa Arabian posliinia tai vaikkapa vanha saksalainen viinipikari. Puhumattakaan tuoleista, rukista, höylistä ja muista tarpeellisista työvälineistä.

Ihmisillä on monenlaisia unelmia. On tärkeää, että niitä voi ja myös haluaa toteuttaa. Unelma on kuin suudelma: sen saa vain, jos sen eteen jotain tekee. Monet käyvätkin jatkuvasti kirpputorilta toiselle, antiikkiliikkeestä antiikkiliikkeeseen, aikaansa ja varojaan säästämättä. 

Wanhoissa Unelmissa, on mahdollisuus paitsi tunnelmointiin myös unelmien toteuttamiseen. Kauniit vanhat tavarat odottavat hakijaansa, ja jokaiselle tarvitaan vain yksi ostaja. Liikkeen tavaran kirjo on suuri. Skaala vaihtelee euron  vihreästä lasista sadan euron kahvikuppiin, leluaasista professori Simo Hannulan grafiikkaan ja lottahistoriasta Karin piirroskirjoihin. Hintatasoa jotkut pitävät edullisena toiset kalliina. 

Vanhoja tavaroita on usein myynnissä vain yksi lajiaan. Ajattelen itse niin, että jos joku löytö ehtii mennä sivu suun, ei se ollut minulle tarkoitettukaan. Itse olen kerännyt systemaattisesti yli 40 vuotta esimerkiksi kirjoja. Kirjoja on vaikea vastustaa. Upeata, että vanhemmat ja isovanhemmat ostavat runsaasti myös lapsilleen kirjoja. Yritämme pitää mahdollisimman kattavaa kirjavalikoimaa.

Nuoret ihmiset ostavat Arabian perusposliineja, kuten teemaa ja kiltaa. Vanhaa osataan selvästi arvostaa yhä enemmän. Yksi ansio siitä on varmastikin television antiikki- ja muilla keräilyohjelmilla.

 

Avainsanat: keräily, antiikki, unelma

Antiikkia vai wanhoja tawaroita?

Sunnuntai 22.8.2010 klo 20:35 - Tuulikki

Antiikin määritelmä muuttuu ajan kuluessa. Nykyään koetaan, että yli sata vuotta vanha esine on jo antiikkia. Antiikkiesineen pitäisi olla myös kulttuurihistoriallisesti arvokas ja harvinainen. Esimerkiksi monien keräämät vanhat Arabian astiat eivät aina ole antiikkia, ne ovat vanhoja esineitä. Myöskään niin suositut Askon 40-luvun kirjahyllyt ja tuolit eivät ole antiikkia. Jonain päivänä ne ovat ja silloin niiden arvon kannalta on tärkeää, että ne ovat hyväkuntoisia .

Antiikkiesineet ovat pääasiallisesti ajalta, jolloin käsityöläiset tekivät ne alusta loppuun, eikä teollisella valmistuksella ollut vielä määräävää asemaa. Teollisuuden elpyessä 1950-luvulla kaatopaikoille joutui vanhoja arvohuonekaluja, koska ne koettiin rumiksi ja aikansa eläneiksi. 1950-luvulla moni asetti tehdastekoisen massatuotteen käsityönä valmistetun, perityn antiikkiesineen edelle. 1970-luvulle tultaessa vanhoja esineitä alettiin taas arvostaa.

Vanhat esineet ovat kansakunnan muisti. Ne ovat olleet mukana maailman melskeissä; säästyneet sodista, tulipaloista ja tuhoamiselta. Antiikkiesineiden arvo pysyy, sillä niiden lukumäärä ei kasva. Antiikilla sisustaminen on myös sisustusmaailman pysyviä trendejä, ei pelkästään nykyajan trendi. Yleensä vanhoilla, käytetyillä esineillä sisustaminen toki on trendi tällä hetkellä.

Antiikki- ja keräilymarkkinoilla liikkuvista esineistä valtaosa on 1900-luvun vanhoja tavaroita ja suomalaista designiä. Ostotilanteessa vastuu on valitettavan usein ostajalla. Esineen kunto kannattaa huolellisesti tarkastaa. Lasi- ja posliiniesineissä ei saisi olla säröjä. Huonekaluissa ajan patina on luonnollista, mutta joskus huonekalut on pilattu väärällä kunnostuksella.


Pyrin omassa liikkeessäni Wanhoissa Unelmissa välttämään antiikki-sanaa, samoin messuilla. Sana on osittain kokenut inflaation väärässä yhteydessä käytettynä. Toivonkin, että me kauppiaat käyttäisimme antiikki sanaa sen arvokkaassa merkityksessä. Ei keräily-sana mikään huono vaihtoehto ole! Toki minulla on yli 100 vuotta vanhoja esineitä, silloin ylpeänä käytän niistä sanaa antiikkiesine.

Keräilijälle vinkkinä voisin todeta, että kannattaa kerätä esineistöä, joka ei ole sillä hetkellä muodissa. Sitä saa halvalla, mutta vuosien kuluttua tilanne saattaa olla toinen.

 

 

 

Avainsanat: antiikki, keräily, wanhat esineet, nostalgia

Postikortti kertoo paljon

Keskiviikko 18.8.2010 klo 9:02 - Tuulikki

 

Olen ilokseni huomannut, että Asikkalassa ja lähipitäjissä on paljon keräilijöitä, jotka käyvät säännöllisesti katsomassa uusia keräilykortteja, postimerkkejä, rahoja ja nyt viimeksi tulleita mitaleita. Euron tulo osaltaan lisäsi kiinnostusta suomalaisiin käyttö- ja juhlarahoihin keräilykohteena.

 

Postikortteja löytyy tuhansia jaoteltuna teemoittain ja taiteilijoittain. Olen itse postikorttiseura Apollon jäsen ja jäsenluettelossamme olevilta keräilijöiltä löytyy n. 600 erilaista keräilykohdetta. Postikortit ovat jälleen muodissa – aitoa vintagea! Monet jo kauan postikortteja keränneet rajaavat keräilyalueensa vanhoihin, postitse kulkeneisiin kortteihin pitäen rajana 1920-lukua. Taiteilijoista Martta Wendelin, Rudolf Koivu, Eeli Jaatinenja Jenny Nyström ovat ikisuosittuja.

 

Uusia kortteja on helpompi kerätä ja ne ovatkin saaneet suuren keräilyjoukon. Espoosta tuli uudempien korttien keräilijä. Iloseen löysi meiltä 100 korttia, matka siis kannatti. Eräs asiakas rakensi muistojen laivamatkan Lahdesta Jyväskylään 100 vuotta vanhoista korteista. Hän on 15 vuoden aikana kerännyt eri teemoja, mm. paikkakuntakortteja kotiseutuunsa Kuhmoinen, Padasjoki, Sysmä liittyen sekä tietenkin Päijänne-kortteja. Hänellä on keräilykohteena myös sauna-aihe, josta ollut aikaisemmin näyttely Kuhmoisissa. Wanhoista Unelmista hän on löytänyt satoja kiinnostavia lisäyksiä kuhunkin teemaan.

 

Asikkalassa joka kesä lomaileva englantilainen löysi jälleen kokoelmiina lisää Euroopan vanhoista kaupunkeista kertovia kortteja. Nuorin korttiharrastajani on hyvin aktiivinen 8 vuotias! Vanhemmat tukevat korttiharrastuksessa ja hänen asiantuntemuksensa on jo aika suuri.

Kortit tulevat Wanhoihin Unelmiin perikunnista tai keräilijöiltä, jotka luopuvat aarteistaan. Iso kokoelma tuli Mäntsälästä, toinen Fiskarsista, kolmas Torniosta. Upea kokoelma tuli myös Asikkalaan Tallinnasta muuttaneelta rouvalta. Kortit kertovat mm. 3 sukupolven lomailusta Euroopan kylpyläkaupungeissa, Berliinin Olympialaisista jne. Myös wanhoja paikkakuntakortteja Suomesta löytyi kokoelmasta.

Avainsanat: postikortti, keräily, postileimat, postimerkit

Old Dreams come true

Sunnuntai 15.8.2010 klo 11:25 - Tuulikki

I have many clients in my shop from very many countries. Asikkala is very beautiful place to spend holiday, especially in summer. This summer we have had clients from Japan, Sweden, Australia, Singapore, Estonia, Russia, Canada, German, USA, UK, Norway – just some examples.

The name of the shop describes our dreams, elder and of course new ones. Everyone has dreams.

We do concentrate mainly in finnish items, but we also have good russsian, english, german and swedish items. Arabia porcelain, Riihimäki, Nuutajärvi and Karhula glass ware are our expertise. Especially coffee and teacups are very popular collectables. I have a client who already has 850 cups but she still every time finds at least one new!

Most of items are around 30-70 years old but we also have antique items. That is an item which is at least 100 years old and is collected or desirable due to rarity, condition, utility, or some other unique feature.

Vintage does interest more and more. This summer we have had (already sold out) vintage clothes, shoes, bags and jewelry. They were really very popular! Even "competition" around some items. Some exellent jewelry items from 60´-ies are left.

And of course some golden jewelry.

Many finnish toys are collectables for example plastic cars and different dolls. Old watches, film posters, matchboxes, pens and of course postcards are very popular. We have nearly 10.000 postcards.

We have about 10.000 books from various fields. Most of them are in finnish or in swedish, but especially art and architecture in differnt languages.

 

You can contact us in english, auf deutsch, på svenska

 

Avainsanat: collectable, vintage, antique

Unelmat ja haaveet voi toteuttaa vanhojen tavaroiden liikkeessä

Tiistai 10.8.2010 klo 21:23 - Tuulikki

Ihmisillä on vahva halu palata muistojen aarreaittaan. Vanhojen, kauniiden ja ajan patinoimien tavaroiden keräily herättää muistoja kultaisesta lapsuudesta ja värikkäästä nuoruudesta. Keräilyharrastus kuljettaa esineiden välityksellä viestiä ihmissukupolvien ikuisesta kiertokulusta. Joku unelmoi mummolan salinpöydästä tai kauniista pöytäliinasta perintöpöydälle. Toinen haaveilee Tapio Wirkkalan muotoilemasta käyttötavarasta, hopeisesta tuhkakupista tai kauniista maljakosta. Kolmas haluaa Timo Sarpanevan aurinkopallon, neljäs etsii vaikkapa punakeltaista emalikattilaa mökille. Kaikkea tätä on kesän aikana löytynyt liikkeestämme.

Työelämässä mukana olevalle vapaa-aika merkitsee mahdollisuutta lepoon, rentoutumiseen, kunnon kohentamiseen ja hengen sekä ruumiin virkistykseen. Se mahdollistaa kohtaamisia ja kanssakäymistä, tuo myös vauhtia, jännitystä ja elämyksiä niitä kaipaaville.

Kesän viettoon kuuluu toisaalta rauhoittuminen toisaalta erilaiset kesätapahtumat ja suven juhlat. Sain eräästä perikunnasta lehtileikekokoelman 50-luvun alusta. Sieltä poimin mm. että Vääksyn kanavalla kruunattiin juhannusaattoiltana Etelä-Hämeen neito ja kruunauksen suoritti silloinen Suomen Neito Teija Sopanen. Tanssittukin oli vallan kolmella lavalla, joista yksi kellui veden päällä. Samana kesänä oli ollut piispantarkastus kirkolla sekä urheilukentän vihkiäiset. Paljon on ollut erilaisia tapahtumia tänäkin kesänä. Jokaiselle jotakin, toivottavasti.

Helteitä ovat lähes kaikki tänä kesänä valitelleet. Niitä on kuitenkinj mukava muistella iltojen pimetessä marraskuun loskakelillä, vaikka joskus kesän mittaan tuli tunne - kyllä tämä nyt jo saisi riittää.

Avainsanat: unelma, keräily, nostalgia

Tunnetko maasi?

Maanantai 9.8.2010 klo 8:37 - Tuulikki

Oman maan kirjallisuuden ja kirjailijoiden tuntemus on tärkeätä. Olisi hyvä ottaa aikaa myös maamme historian tutkimiseen sekä romaaneiden ja runojen lukemiseen - edes kesällä!

Käsityksemme Suomesta ja suomalaisuudesta ovat paljolti lähtöisin suomenruotsalaisilta romantikoilta Johan Ludvig Runebergiltä ja Sakari Topeliukselta. Kummankin kirjoja ostettiin liikkeestäni kesän mittaan innokkaasti - ja molemmilla kotimaisilla kielillä.

Porvoolainen rouva oli tosi iloinen, kun löysi Topeliuksen satuja pikkukirjoina, äidillään ne oli joskus ollut. Topeliuksen teosten arvomaailma kiteytyy satuun Koivu ja tähti, joka kertoo kahden lapsen vaelluksesta vieraalta maalta takaisin kotiin. Satuun liittyvä piirros puolestaan löysi uuden kodin Turun suunnasta.

Eino Leino kirjoitti vuonna 1918: "saatu on valta kansan käteen. Kuinka kansa nyt käyttää sen? Sammua antaako aamunsäteen? Vastaisuus pian näyttää sen." Hyvä kysymys nytkin, kun puhutaan poliitikkojemme uskottavuudesta.

Olen silloin tällöin eri yhteyksissä lainannut Asikkalassa vaikuttaneen Timo Töyrylän runoja. Selatessani hänen muistiinpanojaan 50-luvulta löytyi seuraava runoelma, lehteä en tiedä missä julkaistu. "Katujenkulmauksissa ja tanssiravintoloissa pikkuveljemme tänään kaipaavat ja kiroilevat, juovat haljetakseen kaljaa tai lysähtääkseen viinaa tai uuvuttavat lihaksensa maastojuoksuissa ja painimatoilla. Ajavat pakoputket paukkuen toisiin kyliin jos toisten kylien tytöt…Kovin ajankohtainen tälläkin hetkellä!

 Timo Töyrylä on myös kirjoittanut:

"Astun avojaloillani alkuun, aikaan lapsuuden.

Silloin oli kaikki hyvin - ja taas hyvin kaikki on.

Leikin onni , onni syvin - luonto lohtu loputon.

Mutta ei, onni on siellä, missä he eivät ole. Onni on vain elämällä lunastettava"

Nostalgista, mutta totta. Päivän lehdessä Lordi kertoo ET-elokuvan tehneen häneen lapsuudessa syvän vaikutuksen, isoilla miehilläkin oli ollut kyyneleet silmissä.

 

 

 

Avainsanat: kirjallisuus, lukeminen, nostalgia

Rakas wanha kirja

Lauantai 7.8.2010 klo 19:15 - Tuulikki

Olen itse  kerännyt systemaattisesti yli 40 vuotta mm. kirjoja ja toiminut myös Kirjaston Ystävien puheenjohtajana. 

Fiksu kansakoulunopettajani Huittisissa vei villin pienen lukuhaluisen ja -taitoisen tytön kirjastoon. Kansakoululaisena tuli sitten luettua tavanomaisten lastenkirjojen lisäksi Greenet, Tolstoit, Platonit - mitä nyt sattui eteen tulemaan! Opettajani ei paljoakaan toiminut sensorina. Kirjallinen lukuhaluni ja kaikkiruokaisuuteni on perua niistä ajoista. Täyttäessäni kymmenen vuotta isäni aukaisi minulle kirjatilin paikkakunnan kirjakauppaan - ensimmäinen ostokseni oli Grinbergin Kansojen historian ensimmäinen osa! Yrjö Kokon Pessi ja Illusia kuvitettuna lastenpainoksen kului lähes lukukelvottomaksi innokkaissa käsissäni

Olen Bibliofiilisen Seuran "passiivinen, mutta muuten innokas jäsen" Käymme mm. Sysmän kirjapäivllä, Booktorilla Turussa, Vanhan kirjan talvessa Jyäskylässä ym. 

Hyviä kirjoja on vaikea vastustaa. On hienoa, että vanhemmat ja isovanhemmat ostavat paljon kirjoja myös lapsilleen. Siksi haluan tarjota asiakkaille kattavan kirjavalikoiman. Järnefeltin Vanhempieni romaania on tullut ensipainoksina useampiakin - ja heti niille on löytynyt ostaja. Samoin Leinosen Hakkapeliitta-sarjalle. Löysipä sotkamolainen keräilijä 4 puuttuvaa Kiannon kirjaakin liikkeestä heti ensimmäisellä käynnillään.

Englantilaiset matkailijat löysivät edullisesti vuonna 1863 painettuja kirjoja - olivat tosi hurmiossa ne havaittuaan. Saksalainen nuoripari puolestaan löysi kotipaikkakuntaansa Fuldaa kuvaavia 40-luvun kortteja. Ihmetys oli suuri, kun ne löytyivät.

Mielenkiintoisista perikunnista tulee hyvinkin erilaisia kirjoja. Tällä hetkellä liikkeessä on mm. paikallisen keräilijän sotaa koskeva kirjakokoelma sekä hänen erä- ja kalastuskirjakokoelmansa. Niitä on haettu pitkienkin matkojen takaa. Juristiperikunnasta tuli mielenkiintoista filosofista kirjallisuutta.

Avainsanat: kirjat, lehdet, kartat

Mielenkiintoinen numismatiikka

Torstai 5.8.2010 klo 21:58 - Tuulikki

 

Numismatiikka liittyy läheisesti historiaan, maantieteeseen, talouteen, metallurgiaan ja teolliseen tuotantoon, joissa se toimii usein aputieteenä. Esimerkiksi monet antiikin ja keskiajan ajankohdat ovat tarkentuneet rahojen tutkimustuloksien avulla.

Julius Cesarin tiedetään kirjoittaneen yhden ensimmäisistä numismatiikkaa käsittelevistä teoksista. Renesanssin aikana syntyi uudelleen kiinnostus antiikin rahoja kohtaan, ja muun muassa ruhtinaat alkoivat perustaa rahakokoelmia, joiden pohjalta kehittyi nykyaikainen numismatiikka. Nykyisin numismatiikalla on tärkeä osa vanhojen ja harvinaisten rahojen sekä mitalien kaupassa ja arvonmäärityksessä.

Itse olen Päijät-Hämeen Numismaatikkojen passiivinen jäsen.

Latinan moneta, joka on alun perin Juno-jumalattaren lisänimi, on antanut rahan nimen moniin kieliin, esimerkkinä englannin money. Rooman tasavallan ensimmäinen rahapaja sijaitsi Juno Monetan temppelissä. Ensimmäiset metallirahat lyötiin Lyydiassa noin 650 eaa. Hopearahan lyönti Roomassa alkoi 268 eaa. Kiinalaiset ottivat käyttöön setelirahan 800-luvulla.Setelit otettiin Euroopassa käyttöön 1600-luvulla, kun kolikkorahan käyttö osoittautui epäkäytännölliseksi: se painoi ja vei tilaa.

Liikkeessä suhteellisen hyvä valikoima niin seteleitä kuin metallirahojakin

 

Avainsanat: rahat, keräily, mitalit

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »